Onneton tunari.

Heippahei kaikki ihanaiset ja nöyrimmät pahoitteluni hiljaisuudesta. Voin kertoa, että asiat on menneet viimepäivät aivan päin mäntyä ja kaiken lisäksi olen ollut sairaana.

Onnistuin myös hajoittamaan taas kerran kännykkäni. Ja tämä oli ehdottomasti koomisin tapaus niistä kaikista, kun olen pahoinpidellyt puhelimiani. Nukahdin eilen kesken lukemisen, kännykkä jäi sängyn toiselle reunalle. Nukahtamisen seurauksena sängyn viereen jäi myös muki, jonka pohjalla oli n. 2 cm maitokahvia. No, olin sitten unissani kieppunut jotenkin ja kun heräsin, oli kaunis pinkki Nokia 7230:ni päällään siinä samaisessa kahvikupissa ja vaurioista päätellen oli ollut siellä jo hetken. Mikä loistava sihti, sillä olisi ollut pari metriä tilaa tippua ihan vaan lattialle pehmeälle matolle eikä mennä uimasille kahviin. Mutta ei niin ei.

Arvatkaapa nakersiko ? Se oli niin hyvä puhelin. Tarpeeksi yksinkertainen perusmalli ja vielä ihan sievän näköinenkin.

Timo taikoi minulle tänään HTC Hero -puhelimen, joka on ihan järkyttävä hifi-laite. Elämäni ensimmäinen älypuhelin. Apua. Ja minä hyvä jos osasin käyttää tuota Nokiaani, niin tämän kanssa on kyllä totuttelemista. Vähän liian hieno minulle, mutta salaa olen vähän innoissani, että sillä pääsee noin vaan Facebookiin ja Youtubeen ja sähköpostiin ja Lastfmään. Ja vaikka mihin. Ehkä tämä oli hyväkin juttu, pakkosiirtymä 2000 -luvulle vihdoin  ja viimein. Olen todella tehokkaasti vältellyt sitä ennen.

Olen jopa hieman haaveillut sellaisesta uuden ajan lankapuhelimesta, johon saa sim-kortin mutta se on muuten kuin tavallinen lankapuhelin, seinässä kiinni. Olen hieman kiusaantunut siitä, että aina pitäisi olla tavoitettavissa. Olen rauhaa rakastava ihminen. Ja yksityisyyttä rakastava.

Mutta mutta, sain tänään niin ihania paitoja ja hieman muitakin juttuja ja kuvaan ne huomenna taas kun on enemmän valoa. Oletteko muuten huomanneet kuinka päivä on jo pidentynyt huomattavasti, viideltäkään ei ole vielä pimeää. Kevät tulee!

... Miksi tämä kuva jaksaa aina naurattaa ?