Voi jee !

Kohtapas suuntaan kohti lähikirpputoria mieheni ja hänen siskonsa kanssa, ihan loistava tapa viettää sunnuntaita. En ole ensinnäkään käynyt pitkään aikaan Bonuksella, mutta nyt asia korjaantuu. Budjetti on hyvin pieni, mutta eipä tuolla se vielä koskaan ole ylittynyt. Keskustan reunalla sijaitsevaksi kirpputoriksi Bonus on pysynyt hyvän hintaisena, ainakin suurimmilta osin.

Aina niitä törkeitä pöytiä löytyy, jossa korkolaputtomista, rähjäisistä korkokengistä 15 vuoden takaa pyydetään 20€.

Tarkoituksena olisi lähinnä löytää sisustustavaraa, toki hyväkuntoinen parkatakki kelpaa myös.

Jos vanhat merkit pitävät kuitenkin paikkaansa, niin raahaan kotiin kassillisen kaikkea muuta. Se on minun bravuurini.

Onneksi budjetti on nyt niin rajallinen, etten pääse liiaksi villiintymään.

Kirpputorikiertely on mitä parhainta terapiaa ja kaiken lisäksi usein palkitsevaa, mutta olen todella huonoa kirpputoriseuraa. Muutun epäsosiaaliseksi, singahtelen paikasta toiseen enkä voi sietää sitä, että joudun odottelemaan kun seuralainen pönkii pöytää. Omaan, itsekkääseen tahtiin eteneminen on parasta, siksi käyn hyvin harvoin seurassa kirpparilla. Puolisoni kelpuutan yleensä seuraksi jos hän tahtoo, sillä hän on tottunut siihen että häviän vähän väliä jonnekin, en kuule kun pyydetään odottamaan ja painelen vimmaisesti ympäriinsä. Seuralainen tuntuu minusta rajoitteelta ja hidasteelta, koska nopeat syövät hitaat. Minulla on aivan oma strategiani kierämiseen pöytäviidakossa, ja en suostu tekemään poikkeuksia siihen.

Mutta, nyt alan pikkuhiljaa etsimään sukkia jne, että päästään kohta lähtemään. Raportoin löydöistäni sitten myöhemmin.