On nämä pimeät illat jollain tavalla ihania, vaikka kaipaankin kovaa valoisia päiviä ja kirkkaita öitä.
Kotona yksikseni kaikessa rauhassa, omassa sängyssä paksun leopardikuvioisen peiton alla hämärässä miniläppärin kanssa. Soittolistalla Patrick Wolfia, Coldplayta ja Pariisin Kevättä, ulkona tihuttaa jäistä tihkua ja minulla on lämmin, kissa nukkuu kyljessä kiinni. Kuppi kuumaa kahvia ja levy suklaata.
On jotenkin niin lämmin ja kevyt olo, että halusin tulla kertomaan siitä. Tiedättekö, joskus mitättömänkin pienistä asioista tulee niin mukava olo, uskon että se johtuu siitä, että silloin on oikeasti läsnä juuri siinä hetkessä.
Haluaisin itse opetella olemaan enemmän juurikin kiinni hetkessä, en aina pingottaa eteenpäin. Nyt on vain otettava kaikki irti siitä, kun kerrankin osaa löysätä ja vaan olla. Ja pitää sitä yllä. Ja aistia, huomata itsestäänselvien asioiden olevankin ihania: Tuplaleveä peittoni on erikoislämmin ja pehmeä, kuinka kaunista musiikkia minulla oikeastaan onkaan, kuinka ihanaa on joskus olla yksin kotona, kuinka rauhallista se onkaan. Kukaan ei papata korvanjuuressa. Kuinka ihanaa onkaan, kun ei tarvitse lähteä ulos hytisemään, vaan saan hyvällä omallatunnolla vain olla.
Ei ole kiirettä mihinkään.
Levollista illanjatkoa myös teille sinne !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nyt on teidän vuoronne kommentoida, keskustella, antaa palautetta, toivoa, ehdottaa ja kritisoida! Sana on vapaa.