Hei!
Hiljaiselo saattaa jatkua vielä hetken, sillä elämässäni tapahtuu suuria muutoksia ja ajatukset ovat aivan muualla. Mutta heti kun saan asiat järjestykseen palaan blogin pariin.
sunnuntai 24. kesäkuuta 2012
lauantai 16. kesäkuuta 2012
Kyselyn yhteenveto
Kiva että vastailitte näin mukavasti kyselyyn.
Kyselystä kävi ilmi, että ehdottomasti eniten toivottiin meikkijuttuja sekä tutorialeja. (63%) Niitä tulette siis jatkossa saamaan lisää. Rakas vanha, uskollinen kameranikin on jälleen kunnossa joten on mahdollista ottaa oikeasti hyvälaatuista kuvaa.
Toiseksi eniten blogiin toivottiin vaate- sekä asustejuttuja. (42%) Toteutan näitäkin mielelläni, mutta tylsistytte kuoliaaksi jos kauheasti alan täällä vaatteitani esittelemään. "Musta mekko, musta hame, musta mekko, mustat shortsit, musta mekko..." Asusteiden kanssa sentään olen kekseliäämpi.
Kolmanneksi eniten teitä kiinnostaa tatuoinnit ja lävistykset. (36%). Myös tämä aihe siis tulee enemmän jatkossa täällä esille. Itseasiassa työn alla on postaus lävistys- ja tatuointihistoriastani.
Blogiin toivottiin myös aika tasaisin luvuin lisää lifestyle-juttuja, minun henkilökohtaisia näkemyksiäni maailman menosta, kulttuuria ja niitä kissoja. Muutaman mielestä juuri näin on hyvä.
Krisse kiittää, kumartaa ja jatkaa postausten naputtelua. Spesifisempiä postaustoiveita/aiheita saa edelleen esittää.
.jpg) |
| kuva täältä |
PS. Bannerissa on uusi kysymys, koska olen niin tuhottoman utelias!
tiistai 12. kesäkuuta 2012
Hullu ämmä!
Kerron täällä loppupeleissä aika vähän itsestäni.
Minä tajusin tänään itsestäni erään hassun asian. Ja sitten jäin miettimään, miksi en siitä syystä jakaisi tännekin enemmän itsestäni. Itselleni minä tätä blogiakin loppuviimeksi kirjoitan.
Tajusin että en ole enää ujo. Olin nuorempana hirveä tuppisuu ja vihasin sosiaalisia tilanteita. Koska minusta tuli juuri sellainen small talk -ihminen, joita ennen karsastin?
Tänään kävelyllä Sorsapuistossa jämähdin tuikituntemattomien Afganistanista muuttaneiden miesten seuraan syömään mandariineja ja rupattelemaan niitä näitä. En ole niin naiivi, ettenkö tajuaisi miksi he pyysivät minut seuraansa mutta minusta on mukavaa jutella ihmisten kanssa, etenkin tuntemattomien ja etenkin jos heidän kulttuuritaustansa eroaa omastani. Vedän tarkat rajat edelleen, en avaudu (ainakaan selvinpäin, pienet kuoharihuurut on sitten asia erikseen) henkilökohtaisista asioistani vaikka muut omistaan puhuisivatkin. Eli olen juurikin sellainen rasittava social butterfly, jumiudun aina suustani kiinni olin missä tahansa, niinkin pahasti että seuralaisillani menee hermot koska minua saa aina odottaa.
Sorsapuistokävelyyn oli myös syy. Ja se oli tyhjät pullot. Olen ollut melkoinen pullomummo viimeisinä viikkoina, sillä rahat ovat tiukalla ja niistä saa helppoa rahaa kesäiltaisin. Nämäkin afganistanilaismiehet antoivat minulle tölkkejään vaikka kuinka.
Lauantaina olin Koskipuistossa. Join olutta ja keräilin tölkkejä, odotin Timoa saapuvaksi. Meni ehkä viisi minuuttia, kun jo löysin seuraa. Albaanialaisen ja karibialaisen kaverin, joiden seuraan jämähdin pariksi tunniksi. Tuosta noin vaan, jäin hengailemaan ja juomaan kaljaa. Tajusin, että olen ollut tälläinen jo muutaman vuoden. Minä en ole voinut kuvailla itseäni ujoksi vuosiin vaikka olenkin vielä viime vuonna niin luultavasti tehnyt jos luonteenpiirteitä on kysytty.
Juurikin kun palasin seikkailultani Sorsapuistosta, jonka piti olla vartin reissu ja se venähti reiluksi tunniksi, kotiin, pudisteli Timo päätään. Hän tulee kotiin, minua ei ole missään. Laukku, puhelin, kaikki kotona. Minulla oli mukanani vain kotiavaimet. Hän väitti, että minua täytyy toisinaan hieman ohjastaa, muuten ei tule mistään mitään. Ehkä se on totta. Ehkä olisin vieläkin pahempi villivarsa jos joku ei joskus hieman kiristäisi ohjia.
Minusta on tullut myös spontaani. Ennen olin todella varautunut ja harkitseva tyttö, miten minusta tulikaan tälläinen huithapeli. Kun mieleeni juolahtaa jokin ajatus, toteutan sen heti. Oli kyse tatuoinnista, huonekalujen järjestyksestä tai vaikka hiusten värin totaalisesta muuttamisesta, en aikaile hetkeäkään vaan toimin tuulen nopeudella.
Kaverini kysyi minua jokin aika sitten bändinsä promoottoriksi ja "manageriksi", en miettinyt sekuntiakaan vaan lupasin järjestää heille keikan kesän aikana Tampereelle. (Kyseessä on ulkopaikkakuntalainen, porilainen bändi Musta Oksennus että jos täällä on noisecorediggareita niin KLIK)
Päätin aikoinaan muuttaa Pyynikiltä Tammelaan. Katsoin saman päivän aikana asunnon, soitin vuokraisännälle ja sovin näytön parin päivän päähän. Siitä parin päivän päästä nimet oli papereissa. Neljä vuotta on tässä viihdytty. Minua kuvaa myös hyvin tapani muuttaa. Olen tottunut muuttaja ja tämäkin asunto oli saman päivän aikana täydessä kalustuksessa, pari vaatelaatikkoa jäi seuraavaan päivään vaikka tavaraa oli ja on paljon.
Miten nyt kuvailisin itseäni kolmella adjektiivilla? Vanha Krisse olisi sanonut ujo, pohdiskeleva ja huolehtivainen. Nykyinen Krisse sanoo että sosiaalinen, pohdiskeleva ja huolehtivainen. Vähän on vain muuttunut, itse pidän enemmän nykyyisestä itsestäni, se Krisse joka istui pinkki tukka päässä seinän koristeena ja yritti epätoivoisesti sulautua siihen, on toivottavasti mennyt menojaan.
Mieleeni jäi kaihertamaan kun yksi tämän päiväisistä seuralaisistani sanoi minun olevan epätyypillinen suomalainen, koska "puhun ja olen seurallinen sekä mukava." Onko se sitten muka niin että suomalaiset on niin tuppisuista porukkaa? En tiedä. Oma lähipiirini on kovaääninen, minä olen sieltä hiljaisemmasta päästä.
Ainakin olin.
Aika usein tuttavien suusta kuulee: "******** hullu ämmä!"
Itsesuojeluvaisto on seuraava kehityksen kohde.
Sain tänään muuten valtavan lastin kosmetiikkaa, palataanpa siihen myöhemmin ja myös yhteenvetoon kyselystä.
Mitä teille kuuluu?
Minä tajusin tänään itsestäni erään hassun asian. Ja sitten jäin miettimään, miksi en siitä syystä jakaisi tännekin enemmän itsestäni. Itselleni minä tätä blogiakin loppuviimeksi kirjoitan.
Tajusin että en ole enää ujo. Olin nuorempana hirveä tuppisuu ja vihasin sosiaalisia tilanteita. Koska minusta tuli juuri sellainen small talk -ihminen, joita ennen karsastin?
Tänään kävelyllä Sorsapuistossa jämähdin tuikituntemattomien Afganistanista muuttaneiden miesten seuraan syömään mandariineja ja rupattelemaan niitä näitä. En ole niin naiivi, ettenkö tajuaisi miksi he pyysivät minut seuraansa mutta minusta on mukavaa jutella ihmisten kanssa, etenkin tuntemattomien ja etenkin jos heidän kulttuuritaustansa eroaa omastani. Vedän tarkat rajat edelleen, en avaudu (ainakaan selvinpäin, pienet kuoharihuurut on sitten asia erikseen) henkilökohtaisista asioistani vaikka muut omistaan puhuisivatkin. Eli olen juurikin sellainen rasittava social butterfly, jumiudun aina suustani kiinni olin missä tahansa, niinkin pahasti että seuralaisillani menee hermot koska minua saa aina odottaa.
Sorsapuistokävelyyn oli myös syy. Ja se oli tyhjät pullot. Olen ollut melkoinen pullomummo viimeisinä viikkoina, sillä rahat ovat tiukalla ja niistä saa helppoa rahaa kesäiltaisin. Nämäkin afganistanilaismiehet antoivat minulle tölkkejään vaikka kuinka.
Lauantaina olin Koskipuistossa. Join olutta ja keräilin tölkkejä, odotin Timoa saapuvaksi. Meni ehkä viisi minuuttia, kun jo löysin seuraa. Albaanialaisen ja karibialaisen kaverin, joiden seuraan jämähdin pariksi tunniksi. Tuosta noin vaan, jäin hengailemaan ja juomaan kaljaa. Tajusin, että olen ollut tälläinen jo muutaman vuoden. Minä en ole voinut kuvailla itseäni ujoksi vuosiin vaikka olenkin vielä viime vuonna niin luultavasti tehnyt jos luonteenpiirteitä on kysytty.
Juurikin kun palasin seikkailultani Sorsapuistosta, jonka piti olla vartin reissu ja se venähti reiluksi tunniksi, kotiin, pudisteli Timo päätään. Hän tulee kotiin, minua ei ole missään. Laukku, puhelin, kaikki kotona. Minulla oli mukanani vain kotiavaimet. Hän väitti, että minua täytyy toisinaan hieman ohjastaa, muuten ei tule mistään mitään. Ehkä se on totta. Ehkä olisin vieläkin pahempi villivarsa jos joku ei joskus hieman kiristäisi ohjia.
Minusta on tullut myös spontaani. Ennen olin todella varautunut ja harkitseva tyttö, miten minusta tulikaan tälläinen huithapeli. Kun mieleeni juolahtaa jokin ajatus, toteutan sen heti. Oli kyse tatuoinnista, huonekalujen järjestyksestä tai vaikka hiusten värin totaalisesta muuttamisesta, en aikaile hetkeäkään vaan toimin tuulen nopeudella.
Kaverini kysyi minua jokin aika sitten bändinsä promoottoriksi ja "manageriksi", en miettinyt sekuntiakaan vaan lupasin järjestää heille keikan kesän aikana Tampereelle. (Kyseessä on ulkopaikkakuntalainen, porilainen bändi Musta Oksennus että jos täällä on noisecorediggareita niin KLIK)
Päätin aikoinaan muuttaa Pyynikiltä Tammelaan. Katsoin saman päivän aikana asunnon, soitin vuokraisännälle ja sovin näytön parin päivän päähän. Siitä parin päivän päästä nimet oli papereissa. Neljä vuotta on tässä viihdytty. Minua kuvaa myös hyvin tapani muuttaa. Olen tottunut muuttaja ja tämäkin asunto oli saman päivän aikana täydessä kalustuksessa, pari vaatelaatikkoa jäi seuraavaan päivään vaikka tavaraa oli ja on paljon.
Miten nyt kuvailisin itseäni kolmella adjektiivilla? Vanha Krisse olisi sanonut ujo, pohdiskeleva ja huolehtivainen. Nykyinen Krisse sanoo että sosiaalinen, pohdiskeleva ja huolehtivainen. Vähän on vain muuttunut, itse pidän enemmän nykyyisestä itsestäni, se Krisse joka istui pinkki tukka päässä seinän koristeena ja yritti epätoivoisesti sulautua siihen, on toivottavasti mennyt menojaan.
Mieleeni jäi kaihertamaan kun yksi tämän päiväisistä seuralaisistani sanoi minun olevan epätyypillinen suomalainen, koska "puhun ja olen seurallinen sekä mukava." Onko se sitten muka niin että suomalaiset on niin tuppisuista porukkaa? En tiedä. Oma lähipiirini on kovaääninen, minä olen sieltä hiljaisemmasta päästä.
Ainakin olin.
Aika usein tuttavien suusta kuulee: "******** hullu ämmä!"
Itsesuojeluvaisto on seuraava kehityksen kohde.
Sain tänään muuten valtavan lastin kosmetiikkaa, palataanpa siihen myöhemmin ja myös yhteenvetoon kyselystä.
Mitä teille kuuluu?
lauantai 9. kesäkuuta 2012
Salainen pakkomielle
Anteeksi, tuntuu että tästä on tulossa kohta täysin hajuvesiblogi.
Mutta tästä kultakimpaleesta minun pitää teille muutama sananen virkata. Myös tämä saapui hoiviini täysin sattumalta ja aivan sokkona. Tämä lykättiin minulle saatesanoin "Käytä sitten vaikka vessanraikastimena."
En kyllä käytä. Minä en suoraan sanottuna ole koskaan ollut Calvin Kleinin tuoksujen ystävä, ne ovat jotenkin niin latteita omaan makuuni ja One kummittelee edelleen ylä-astemuistoissa. Jokunen ihan kiva miestentuoksu merkillä on, mutta siihen se on jäänyt. Calvin Kleinin tuoksut ovat mielikuvissani aina vetisiä sitrustuoksuja, jotka sopivat kenelle vaan ja mihin vaan. Olen mieltänyt ne jotenkin persoonattomiksi. Poikkeuksen ajatuksiini on kyllä tehnyt ystävättäreni, joka on varmasti koko ikänsä käyttänyt Onea ja ensimmäisenä tuoksua jossain haistaessani mietin onko ystävättäreni jossakin lähistöllä. Se on hänen signature -tuoksunsa ja pakko myöntää, että hänellä se toimii. Jos kyseinen ystävätär lukee tätä kirjoitusta joskus, hän kyllä tunnistaa tästä itsensä. :D
Mutta oikeaan asiaan, eli kyseenomaiseen pulloon. Secret Obsession, salainen pakkomielle. Kun ensimmäisen kerran suihkautin tuoksua ranteeseeni, eivät odotukset olleet korkealla. Odotin jotakin vetistä versiota Diorin Poisonista tai jotain siihen suuntaan.
Yllätyin kuitenkin aika iloisesti, sillä ranteellani tuoksuikin hyvin vahva ja täyteläinen tuoksu joka ensimmäisenä toi mieleeni vahvan rommikolan ja kookoksen tuoksuisen aurinkovoiteen makoillessa etelän lämmössä uima-altaan reunalla. Tuoksu on lämmin ja jopa aika seksikäs.
Ja mitä tuoksu oikeasti pitää sisällään?
Ensituoksussa luumua, muskottipähkinää ja ruusua. Keskivaiheilla taas jasmiinia sekä tuberoosaa ja sydäntuoksuna vanilijaa, santelia ja amberia.
Se on varmasti juurikin tuo muskottipähkinä, joka tuoksuun tuo sen tietyn täyteläisyyden ja lämmön. Mutta haistan tässä aivan selvästi sen rommin.
Upeaakin upeamma Eva Mendesin tähdittämä mainos myös herätti kalabaliikkia ja joutui jopa sensuurin kouriin liian voimakkaan seksuaalisuutensa vuoksi.
Taas kerran jouduin nielemään ennakkoluuloni. Calvin Klein valmistaa sittenkin myös minun makuuni sopivia tuoksuja. Heiltä löytyykin oikeasti ainakin yksi naisellinen, lämmin ja persoonallinen sekä klassinen tuoksu. Merkki ei olekkaan vain pelkkää sitrusta, vettä ja androgyyniyttä, joka ei sitten ole lainkaan minun juttuni vaikka en muuten merkin tuoksujen suosiota ihmettele. Upeaa. Vastedes saatan pysähtyä nuuhkimaan muitakin merkin tuoksuja enkä vain kävele nokka pystyssä ohitse kohti Christian Diorin ständiä. Minua kiinnostaa myös kovasti merkin uudet Shock! -tuoksut, sillä naisten versiota on verrattu mm. ikisuosikkiini, Miss Dior Chérieen. Kummankin version pullo nyt on ihan susiruma, mutta pakko sitä varmaan on käydä haisuttelemassa ihan lähiaikoina. Ei tässä muu nyt auta. Miestenkin versiota on kauheasti kehuttu, joten sekin pitää käydä nuuskimassa.
Mihin tätä voisi verrata? Jos pidät esimerkiksi yhdestä ikisuosikkituoksustani, Lolita Lempickan nimikkotuoksusta, juurikin siitä Diorin Poisonista, Chanelin Cocosta, Versacen Crystan Noirista tai Guerlainin Shalimarista, käyhän nuuhkimassa tätä.
Nössöille tämä tuoksu ei ole, tämä vaatii vahvan kantajan kuten muutkin yllämainitut. Tai ainakin vahvan asenteen.
sunnuntai 3. kesäkuuta 2012
YleXPop Tampere
Olin eilen tosiaan YleX -popissa joka järjestettiin ensimmäistä kertaa ikinä kotikaupungissani Tampereella. Ja meno oli aika huikea vaikka vettä satoikin vähän väliä. Vaikka vietin keikat eturivissä tai sen lieppeillä oksennukselta haisevien humalaisten, minua 10 vuotta nuorempien teinejen seassa, ei haitannut yhtään.
Jokainen bändi oli superhyvä. Ainoastaan Elokuuta en jäänyt katsomaan vaan heidän keikkansa ajaksi livahdin muualle, sinällään kyllä kiva bändi ja kansanmusiikki on hieno laji, mutta heidän kohdallaan siitä on tehty liian poppia, minun mielestäni. Sensijaan Paleface oli niin hyvä että oksat pois, samoin Happoradio, joka ei koskaan ole ollut ihan suosikkibändejäni mutta joiden yksittäisiä biisejä olen diggaillut, sai minut nyt vakuutettua että kyseessä todella on mainio rokkibändi.
No, Paleface taas on ollut suosikkejani varmaan kohta kymmenen vuotta ja hänen uusi suomenkielinen materiaalinsa iskee kyllä ja kovaa. Ja harmittaa aivan pirusti että kamerasta loppui akut ennen hänen keikkaansa. Toisaalta siinä rytäkässä ehkä olikin parempi, että kamera oli turvallisesti laukussa.
Mutta suurin syy lähteä tihkusateeseen Keskustorille ilmaiskonserttiin ja vielä koulujenloppupäivänä oli Pariisin Kevät. Olen rakastanut yhtyettä aivan alkuajoista asti ja en oikein osaa nyt päättää, onko se hyvä vai huono että he pääsevät nyt isommille areenoille ja kappaleet soivat valtavirtaradioissa. Tietenkin se on heille hyvä juttu, mutta supersuosio voi koitua hyvän bändin turmioksi. Etenkin, kun tämä oli niin kauan pienehkö indiebändi. No, se jää nähtäväksi ja toivottavasti poikien pää pysyy kylmänä. Ja seuraava levy on parempi kuin tuo viimeisin.
Mutta tässä kuvasaldoa Pariisin Kevään keikalta, ilmeeni itsestäni otetuissa kuvissa kertoo olennaisen. On
sen vaan hyvä bändi. En ole kuvissa oikein kauneimmillani, kiitos tihkusateen runteleman meikin ja hiukset. Vaikka kuvien perusteella voisi myös luulla, että pönötin vaan paikallani silmät mollollaan tai kuvasin, kyllä minä kuulkaan tanssin ja tanssinkin niin että :D
On kyllä soma poika tuo Arto Tuunela. Ja niin esiintyjänä kuin biisintekijänikin vertaansa vailla. Koko bändi on vertaansa vailla.
PS. Jos haluatte nähdä ekstaattisen ja rähjäisen kauneusbloggarin elementissään riehumassa räppi/rokkikeikalla eturivissä, se saattaa onnistua jos avaatte telkkarin tänään klo 22.30 ja käännätte kanavan kakkoselle.
PPS. Kun elokuvaversio menestysmusikaalista Vuonna 85 ilmestyy, saattaa sielläkin vilahtaa allekirjoittanut, samassa touhussa, riekkumassa Pepposen keikkayleisössä ;)
Jokainen bändi oli superhyvä. Ainoastaan Elokuuta en jäänyt katsomaan vaan heidän keikkansa ajaksi livahdin muualle, sinällään kyllä kiva bändi ja kansanmusiikki on hieno laji, mutta heidän kohdallaan siitä on tehty liian poppia, minun mielestäni. Sensijaan Paleface oli niin hyvä että oksat pois, samoin Happoradio, joka ei koskaan ole ollut ihan suosikkibändejäni mutta joiden yksittäisiä biisejä olen diggaillut, sai minut nyt vakuutettua että kyseessä todella on mainio rokkibändi.
No, Paleface taas on ollut suosikkejani varmaan kohta kymmenen vuotta ja hänen uusi suomenkielinen materiaalinsa iskee kyllä ja kovaa. Ja harmittaa aivan pirusti että kamerasta loppui akut ennen hänen keikkaansa. Toisaalta siinä rytäkässä ehkä olikin parempi, että kamera oli turvallisesti laukussa.
Mutta suurin syy lähteä tihkusateeseen Keskustorille ilmaiskonserttiin ja vielä koulujenloppupäivänä oli Pariisin Kevät. Olen rakastanut yhtyettä aivan alkuajoista asti ja en oikein osaa nyt päättää, onko se hyvä vai huono että he pääsevät nyt isommille areenoille ja kappaleet soivat valtavirtaradioissa. Tietenkin se on heille hyvä juttu, mutta supersuosio voi koitua hyvän bändin turmioksi. Etenkin, kun tämä oli niin kauan pienehkö indiebändi. No, se jää nähtäväksi ja toivottavasti poikien pää pysyy kylmänä. Ja seuraava levy on parempi kuin tuo viimeisin.
Mutta tässä kuvasaldoa Pariisin Kevään keikalta, ilmeeni itsestäni otetuissa kuvissa kertoo olennaisen. On
sen vaan hyvä bändi. En ole kuvissa oikein kauneimmillani, kiitos tihkusateen runteleman meikin ja hiukset. Vaikka kuvien perusteella voisi myös luulla, että pönötin vaan paikallani silmät mollollaan tai kuvasin, kyllä minä kuulkaan tanssin ja tanssinkin niin että :D
On kyllä soma poika tuo Arto Tuunela. Ja niin esiintyjänä kuin biisintekijänikin vertaansa vailla. Koko bändi on vertaansa vailla.
PS. Jos haluatte nähdä ekstaattisen ja rähjäisen kauneusbloggarin elementissään riehumassa räppi/rokkikeikalla eturivissä, se saattaa onnistua jos avaatte telkkarin tänään klo 22.30 ja käännätte kanavan kakkoselle.
PPS. Kun elokuvaversio menestysmusikaalista Vuonna 85 ilmestyy, saattaa sielläkin vilahtaa allekirjoittanut, samassa touhussa, riekkumassa Pepposen keikkayleisössä ;)
lauantai 2. kesäkuuta 2012
Musta serpentiinilammas
Tässä on hajuvesihyllyni musta lammas. Roberto Cavallin Serpentine EdP. Sain tämän ihmiseltä, kuka oli saanut tämän lahjaksi. Antaessaan tämän minulle hän sanoi: "Tää on sitten ihan karsee, mutta ota tää ja käytä jos käytät ja heitä roskiin jos et käytä."
Karsea? Roskiin? No way!
Ei todellakaan ole. Makuja on näköjään moneksi. Minä rakastuin tähän. Minulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä Roberto Cavallin tuoksuista ja aloitin tuoksuttelun hyvin skeptisesti. Pullo ei oikein ollut minuun vetoava ja saatesanat kaikuivat mielessäni. Odotin myrkyllistä tätituoksua. Sokkona saadut tuoksut ovat aina suuri riski.
Mutta tämähän on ihana. Aivan mielettömän ihana. Niin pehmeän kukkainen, vaikka pullon perusteella voisi odottaa jotakin puista ja tummaa, tämä on kepeän pehmeä ja makea, jopa puuterinen. Eli juuri sellainen tuoksu, joita rakastan.
Itse haistan alkutuoksussa kukkia, kukkia ja kukkia. Makeita puutarhakukkia..
Virallisesti tämän alkutuoksussa vaikuttavat mangon kukat (!), Tahitin gardenia, mandariini ja artemisia. Nenäni ei siis ollut aivan väärässä. Sydäntahdeista löytyy frangipania, pippuria, tiare-kukkaa ja orvokinlehtiä. Pohjalta löytyy amberia, santelia ja tolubalsamia. (Anteeksi, minulla ei ole aineesta "Tolu Balsam" mitään käsitystä eikä myöskään Wikitionary auttanut minua, joten suomensin sen siksi vain suoraan, jos sillä on toinen suomennos olemassa, huikatkaa! )
Pullo on mielestäni aika ankea ja jopa ruma. S- kirjaimen muotoinen "serpentiini" putelin kyljessä muistuttaa käärmettä ja tuo siten mieleeni vanhan lääkepullon. Pullon väri vain korostaa tätä vaikutelmaa. Pahvipakkaus sensijaan on todella kaunis. Mutta taas nähtiin, ettei pitä tuomita ulkonäön perusteella. Ei hajuvesiä eikä myöskään ihmisiä. Tällä oli siis jopa pieni moraalinen opetus, kjeh kjeh.
Tuoksu on mielestäni monikäyttöinen ja aika iätön. Kovin nuorelle henkilölle en tätä ostaisi, mutta superkukkaisista ja hyvin naisellisista tuoksuista pitävälle naiselle tämä voisi olla nappivalinta. Jos pitää esimerkiksi Diorin Addictista, Calvin Kleinin Euphoriasta, Dolce&Gabbanan The Onesta tai Guccin Guiltystä., voi tämä olla aivan täysiosuma.
Vaikka tuoksu on aika voimakas, olen käyttänyt tätä surutta päiväkäytössä. Ja se on toiminut todella hyvin siihen, vaikka moni tätä suosittelisi vain iltakäyttöön. Sydäntuoksussa oleva pippuri perinteistempien kukkien rinnalla tuo tähän juuri sopivasti edgeä niin että tämä on hyvin persoonallinen ja mielenkiintoinen valinta päivätuoksuksi. Toimistotöihin tämä voi olla liian voimakas, mutta ehkä sinnekin ihan pieni suihkaus ranteeseen voisi toimia.
Mutta nyt alan laittautumaan ja lähden YleX -poppiin joka ensimmäistä kertaa koskaa järjestetään täällä Tampereella. Menen ihan vain siksi, että siellä esiintyy Pariisin Kevät, joka on uransa alusta ollut yksi suosikkibändejäni. Toivottavasti tuo sade tuosta hellittää, vaikka että on sitä ennenkin sateessa ulkoilmakeikoilla festareilla rämmitty :D
Käykää ihmeessä tuoksuttelemassa tätä!
Onko teillä negatiivisia tai positiivisia kokemuksia sokkona saaduista tuoksuista?
perjantai 1. kesäkuuta 2012
torstai 31. toukokuuta 2012
Täydellinen porkkanapää
Ajattelin hieman repäistä ja vaihtaa hiusväriä kirkkaampaan. Olen pitkään viihtynyt tummemmissa ja myös luonnollisemmissa punaruskeissa hiuksissa. Mutta nyt elän muutenkin isojen muutosten aikaa, joten hiuksenikin oli aika muuttua hieman, tässä tulos, lyhyempi otsatukka ja upea väri:
Kuvassa esiintyvä kampaus on maailman helpoin; Tukka nippuna käteen, kiepautus ympäri ja isolla klipsillä, omassa tapauksessani sellaisella nokkaklipisillä, kiinni.
Olen ennenkin kehunut maasta taivaisiin L'Oreal Parisin Préférence -hiusvärit kotivärejen kuningattariksi intensiivisten sävyjen, helpon levittämisen, täydellisen valumattomuuden ja loistavan pysyvyyden vuoksi.
Féria -sarjasta löytyy hieman radikaalimpia värejä kuin sisarsarjoistaan ja nämä ovat jopa uudistaneet pakkauksensa nuorekkaammiksi ja sähäkämmiksi sekä uudistaneet hieman sävyvalikoimaa. Ja hei, he ovat L'Orealilla heittäytyneet niinkin leikkisiksi että mukana tulevat kumihanskat ovat mustat. Pieni mutta ilahduttava vaihtelu!
Käyttämäni sävy 7.46 Pure Paprika on jo vanha tuttavuus minulle, olen vuosien aikana muutaman kerran värjännyt tällä mutta vaalennettuun tukkaan. Punaiseen pohjaan väristä tuli vielä intensiivisempi ja juuri niin hehkuvan kuparinen kuin toivoinkin. Blondissa tukassa tämä on täysi porkkanaoranssi.
Välihuomautus: Vaikka kuvissa esiintyy savuke, en todellakaan tue tupakanpolttoa tai sen aloittamista. Älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon.
Hiuksissa on tällähetkellä hieman tyhmäpituus, sillä kasvatus on vielä kesken. Tavoite on tästä vielä noin 6-7cm pidemmät hiukset. Leikkauksella ja värillä voi kuitenkin pelastaa paljon. Latvat ovat hieman kehnossa kunnossa ja jos nyt tehokkaan ölyhoidonkaan tuloksen saa niitä kuntoon, on taas saksille töitä.
Meikki on silmien osalta kevyt; keltakultaa monesti mainitusta Mini-Manlysta, hieman lämmintä kupariruskeaa luomivakoon ja alaluomelle sekä ripsiin pari kerrosta Avonin SuperShockia sävyssä brown black. Se on ihan kiva ripsiväri, voi olla että se saa aikanaan tarkemman esittelyn. Mitenkään erikoinen maskara ei kuitenkaann ole kyseessä, mutta toimii ihan kivasti erottelevana ja luonnollisemman sävyisenä ripsivärinä silloin kun tahtoo luonnollisempaa ilmettä myös ripsiin. Supereista shokeista ei ole tietoakaan, eikä ripsiväri juurikaan pidennä vaikka lupaa niin tehdä. Mutta niin, tästä tuotteesta lisää ehkä myöhemmin.
Kulmat on sävytetty mattaruskella luomivärillä ja meikkipohjana on Avonin niinikään mitäänsanomaton Ideal Shade -meikkivoide vaaleimmassa sävyssä ivory ja viimeistelynä saman lafkan itseasiassa todella pätevä Color Trend Oil Control Translucent -kivipuuteri, josta on myöhemmin varmasti tulossa lisää asiaa sillä se on oikeasti toimiva tuote. Vaikka olen mineraalien suuri ystävä, testailen toisinaan näitä perinteisiä meikkivoiteita. Tämäkin kyseinen Avon on OK, mutta tuskin oman postauksen arvoinen.
Huulissa on sipaisu Lumene Natural Coden klassisenpunaista huulipunaa 15 Vintage Red.
Miltä uusi hiustyyli näyttää teidän mielestänne?
PS. Muistakaa sivupalkin kysely(t)!
Kuvassa esiintyvä kampaus on maailman helpoin; Tukka nippuna käteen, kiepautus ympäri ja isolla klipsillä, omassa tapauksessani sellaisella nokkaklipisillä, kiinni.
Olen ennenkin kehunut maasta taivaisiin L'Oreal Parisin Préférence -hiusvärit kotivärejen kuningattariksi intensiivisten sävyjen, helpon levittämisen, täydellisen valumattomuuden ja loistavan pysyvyyden vuoksi.
Féria -sarjasta löytyy hieman radikaalimpia värejä kuin sisarsarjoistaan ja nämä ovat jopa uudistaneet pakkauksensa nuorekkaammiksi ja sähäkämmiksi sekä uudistaneet hieman sävyvalikoimaa. Ja hei, he ovat L'Orealilla heittäytyneet niinkin leikkisiksi että mukana tulevat kumihanskat ovat mustat. Pieni mutta ilahduttava vaihtelu!
Käyttämäni sävy 7.46 Pure Paprika on jo vanha tuttavuus minulle, olen vuosien aikana muutaman kerran värjännyt tällä mutta vaalennettuun tukkaan. Punaiseen pohjaan väristä tuli vielä intensiivisempi ja juuri niin hehkuvan kuparinen kuin toivoinkin. Blondissa tukassa tämä on täysi porkkanaoranssi.
Välihuomautus: Vaikka kuvissa esiintyy savuke, en todellakaan tue tupakanpolttoa tai sen aloittamista. Älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon.
Hiuksissa on tällähetkellä hieman tyhmäpituus, sillä kasvatus on vielä kesken. Tavoite on tästä vielä noin 6-7cm pidemmät hiukset. Leikkauksella ja värillä voi kuitenkin pelastaa paljon. Latvat ovat hieman kehnossa kunnossa ja jos nyt tehokkaan ölyhoidonkaan tuloksen saa niitä kuntoon, on taas saksille töitä.
Meikki on silmien osalta kevyt; keltakultaa monesti mainitusta Mini-Manlysta, hieman lämmintä kupariruskeaa luomivakoon ja alaluomelle sekä ripsiin pari kerrosta Avonin SuperShockia sävyssä brown black. Se on ihan kiva ripsiväri, voi olla että se saa aikanaan tarkemman esittelyn. Mitenkään erikoinen maskara ei kuitenkaann ole kyseessä, mutta toimii ihan kivasti erottelevana ja luonnollisemman sävyisenä ripsivärinä silloin kun tahtoo luonnollisempaa ilmettä myös ripsiin. Supereista shokeista ei ole tietoakaan, eikä ripsiväri juurikaan pidennä vaikka lupaa niin tehdä. Mutta niin, tästä tuotteesta lisää ehkä myöhemmin.
Kulmat on sävytetty mattaruskella luomivärillä ja meikkipohjana on Avonin niinikään mitäänsanomaton Ideal Shade -meikkivoide vaaleimmassa sävyssä ivory ja viimeistelynä saman lafkan itseasiassa todella pätevä Color Trend Oil Control Translucent -kivipuuteri, josta on myöhemmin varmasti tulossa lisää asiaa sillä se on oikeasti toimiva tuote. Vaikka olen mineraalien suuri ystävä, testailen toisinaan näitä perinteisiä meikkivoiteita. Tämäkin kyseinen Avon on OK, mutta tuskin oman postauksen arvoinen.
Huulissa on sipaisu Lumene Natural Coden klassisenpunaista huulipunaa 15 Vintage Red.
Miltä uusi hiustyyli näyttää teidän mielestänne?
PS. Muistakaa sivupalkin kysely(t)!
keskiviikko 30. toukokuuta 2012
Parempia päiviä
Huomasin jo alustavasti sivupalkkiäänestyksen perusteella, että vaate- sekä asustejutut saattaisivat kiinnostaa. En ota vastuuta jos tylsistytte kuoliaaksi, mutta tässä tätä nyt olisi, jopa muutamalta eri päivältä! Rakas kamerani on rikki ja korjattavana, toivottavasti se saadaan elvtetettyä. Sen aikaa joudutte tyytymään iPhone -kuviin.
Kuten sanottu, en ole kauhean mielikuvituksellinen pukeutuja. Kesällä vaatteiden kriteereinä on tasan kolme asiaa; suojaa tarpeen mukaan auringolta, on mukava päällä (sisältää sen ettei vaate tukehduta kuumuuteen) ja nättiys.
Tämä luonnonvaalea pitsibolero on kätevä, se on söpö ja suojaa herkkää nahkaani palamiselta. Se on ostettu Seppälästä viimevuonna, jostain jämäalennusmyynneistä, tykkään siitä todella paljon. Läpikuultava pitsi on muutenkin minun juttuni etenkin kesäisin, kuten huomata voi myös tummansinisistä pitsilegginseistä. Ne ovat myös Seppälän alekorista, varmaan jo pari vuotta sitten ostetut. Sain muuten juuri uudet samanlaiset. Kuvassa näkyvät yksilöt ovat haarovälistä niin rikki, etteivät ne kelpaa enää puettaviksi kuin shortsien kanssa. Shortsit ovat Lindexiltä, minulla on muuten melkoinen kokoelma shortseja vaikken muuten niin housuista perusta. Lyhyet shortsit ovat kiva hameenkorvike. Toppi on ikivanha ja taitaa olla GinaTricotista ja huivi taas kirpputorilta. Olen kesäisin myös huivien suuuuuuri ystävä, saan auringonpistoksen alta aikayksikön ja muutenkin ne helpottavat sekä nopeuttavat hiustenlaittoa huomattavasti. Sekä suojaavat hiuksia (sekä hiusväriä!) auringolta muutenkin. Niillä saa myös kivaa ilmettä asuun huivin väriä vaihtamalla, omistan niin järkyttävän kasan erivärisiä, -mallisia, -materiaalisia ja -kuvioisia huiveja että pyörtyisitte jos näkisitte sen määrän.
Kaulassa killuva rihkamakoru on muistaakseni Indiskasta ja korvakorut ovat ystävättären antamat. Varpaissa on siniturkoosia halpislakkaa, BeautyUk -merkiltä. Sävyn nimeä en tiedä, sitä ei lue pullossa. Sormenkynnet on lakattu Maybelline New York Forever strong -viininpunaisella lakalla Midnight Red. Korvan takana oleva voikukka on kyseiseltä pihamaalta nyppäisty.
Seuraavissa kuvissa taas mennään Näsinkalliolla myöhään perjantai-iltana. Olin hieman hutikassa, se saattaa näkyä naamasta.
Harmaa bolero/mikälie on yksi uusia suosikkivaatteitani. Löysin sen käyttämättömänä jokin viikko sitten Bonus Kirppikseltä. Se on Seppälän Reflex -mallistoa. Uskomattoman kätevä vaate ja oi kuinka mukava päällä. Juuri tuollaiset vaatteet ovat parhaita. Monikäyttöinen, sopii kaiken kanssa ja lämmittää kesäiltoina takin sijasta. T -paita on H&M:n perusmusta peruspaita. Niitä ei ole koskaan liikaa. Tykkään löysistä yläosista ja istuvimmista alaosista. Ostan usein tahallani kokoa liian isoja paitoja, koska pidän siitä että paita hieman "roikkuu". Tässä asussa ei kyllä alaosakaan ole niin istuva. Tummanruskeat täyspuuvillaiset haaremihousut ovat myöskin löytö Seppälän alerekistä joskus pari vuotta sitten. Haaremihousut ja shortsit ovat ainoa poikkeus, jonka teen housujen suhteen. Etenkin pyöräillessä ne ovat huomattavasti mukavammat kuin minihame, ellei tahdo kaiken kansan näkevän alushousujaan. Nämä ruskeat yksilöt ovat materiaalinsa vuoksi uskomattoman mukavat päällä ja mukavan vilpoiset helteillä.
Aurinkolasit ovat muuten myös Seppälästä. Mutta ne ovat nyt jo edesmenneet. Ostin nuo viime kesänä ja rikoin lauantai-sunnuntai -välisenä yönä. Ostan aina halpoja pilipaliaurinkolaseja juuri siksi, että koska olen hajamielinen koheli, hukkaan ja rikon niitä jatkuvasti. Jos minulla olisi monen sadan euron Diorin arskat, en uskaltaisi varmaan käyttää niitä ikinä. Tai sitten istuisin niiden päälle vahingossa.
Näiden haaleanharmaiden niittisandaalien merkistä ei ole mitään käryä, nämä ovat viimevuotinen löytö Bonukselta. Maksoivat muistaakseni 2 €. Mutta sievät, hyvät jalassa ja silti persoonalliset jalkineet.
Sitten vielä kirsikkana kakussa, TheVappulook 2012:
Hauska sattuma että minulla on samat legginsit kuin viimelauantaisissa kuvissa. Omistan minä muitakin leggareita mutta tykkään näistä vaan niin paljon. :D
Kuvissa päälläni oleva laivastonsininen bleiseri on H&M:n alerekistä, omistan samanmallisen myös oranssina. Tämä sininen yksilö on ollut koko kevään yksi ehdottomasti käytetyimpiä vaatekappaleita minulla. Ihana monikäyttövaate, käy arkeen ja juhlaan ja kullanväriset napit tuovat jakkuun kivaa särmää. Malli on myös todella hyvä, istuu kuin valettu ja on sopivan pitkä. Inhoan sitä, että jakku on liian lyhyt. Se ei vaan näytä hyvältä, ainakaan minulla. Helman pitää ulottua reippaasti takapuolen puolelle.
Päällä on myös farkkushortsit, mutta en mene nyt vannomaan ovatko ne samat Lindexin shortsit kuin aiemmissa kuvissa vai eivät. Vapusta on jo senverran aikaa, että en vaan muista. Alla on H&M:n musta perus pitkähihainen yksinkertainen paita. Kengät eivät näy kuvissa, mutta kyseessä on punaiset ballerinat.
Korvissa killuvat jättikirsikat ovat lahjaksi saadut, taitavat olla nekin Seppälästä. Muovinen kuohuviinilasi taas oli tuttavalta saatu Sen sisältö nousi hieman päähän illan kuluessa sekä minulle että kuvaajalle, siksi kuvien taso on heikonlainen.
Yleisön pyynnöstä myös jatkossa on luvassa enemmän vaatejuttuja. Kun sivupalkissa oleva KYSELY päättyy, teen siitä yhteenvedon ja otan samalla opikseni. Kiitos jo vastanneille ja toivottavasti ihmiset jaksavat klikkailla lisää sitä!
Kuten sanottu, en ole kauhean mielikuvituksellinen pukeutuja. Kesällä vaatteiden kriteereinä on tasan kolme asiaa; suojaa tarpeen mukaan auringolta, on mukava päällä (sisältää sen ettei vaate tukehduta kuumuuteen) ja nättiys.
 |
| Näyttää kuin olisin raskaana vaikka oikeasti se on toppi joka lörpöttää vatsasta :D |
Tämä luonnonvaalea pitsibolero on kätevä, se on söpö ja suojaa herkkää nahkaani palamiselta. Se on ostettu Seppälästä viimevuonna, jostain jämäalennusmyynneistä, tykkään siitä todella paljon. Läpikuultava pitsi on muutenkin minun juttuni etenkin kesäisin, kuten huomata voi myös tummansinisistä pitsilegginseistä. Ne ovat myös Seppälän alekorista, varmaan jo pari vuotta sitten ostetut. Sain muuten juuri uudet samanlaiset. Kuvassa näkyvät yksilöt ovat haarovälistä niin rikki, etteivät ne kelpaa enää puettaviksi kuin shortsien kanssa. Shortsit ovat Lindexiltä, minulla on muuten melkoinen kokoelma shortseja vaikken muuten niin housuista perusta. Lyhyet shortsit ovat kiva hameenkorvike. Toppi on ikivanha ja taitaa olla GinaTricotista ja huivi taas kirpputorilta. Olen kesäisin myös huivien suuuuuuri ystävä, saan auringonpistoksen alta aikayksikön ja muutenkin ne helpottavat sekä nopeuttavat hiustenlaittoa huomattavasti. Sekä suojaavat hiuksia (sekä hiusväriä!) auringolta muutenkin. Niillä saa myös kivaa ilmettä asuun huivin väriä vaihtamalla, omistan niin järkyttävän kasan erivärisiä, -mallisia, -materiaalisia ja -kuvioisia huiveja että pyörtyisitte jos näkisitte sen määrän.
Kaulassa killuva rihkamakoru on muistaakseni Indiskasta ja korvakorut ovat ystävättären antamat. Varpaissa on siniturkoosia halpislakkaa, BeautyUk -merkiltä. Sävyn nimeä en tiedä, sitä ei lue pullossa. Sormenkynnet on lakattu Maybelline New York Forever strong -viininpunaisella lakalla Midnight Red. Korvan takana oleva voikukka on kyseiseltä pihamaalta nyppäisty.
 |
| Joo on ne sätkävehkeet, pätkätyöläisen elämä on joskus hieman nollabudjettista :D |
 |
| Asusteena myös mustelma ranteessa, hankittu fillarilla koheltamisesta. |
Seuraavissa kuvissa taas mennään Näsinkalliolla myöhään perjantai-iltana. Olin hieman hutikassa, se saattaa näkyä naamasta.
Harmaa bolero/mikälie on yksi uusia suosikkivaatteitani. Löysin sen käyttämättömänä jokin viikko sitten Bonus Kirppikseltä. Se on Seppälän Reflex -mallistoa. Uskomattoman kätevä vaate ja oi kuinka mukava päällä. Juuri tuollaiset vaatteet ovat parhaita. Monikäyttöinen, sopii kaiken kanssa ja lämmittää kesäiltoina takin sijasta. T -paita on H&M:n perusmusta peruspaita. Niitä ei ole koskaan liikaa. Tykkään löysistä yläosista ja istuvimmista alaosista. Ostan usein tahallani kokoa liian isoja paitoja, koska pidän siitä että paita hieman "roikkuu". Tässä asussa ei kyllä alaosakaan ole niin istuva. Tummanruskeat täyspuuvillaiset haaremihousut ovat myöskin löytö Seppälän alerekistä joskus pari vuotta sitten. Haaremihousut ja shortsit ovat ainoa poikkeus, jonka teen housujen suhteen. Etenkin pyöräillessä ne ovat huomattavasti mukavammat kuin minihame, ellei tahdo kaiken kansan näkevän alushousujaan. Nämä ruskeat yksilöt ovat materiaalinsa vuoksi uskomattoman mukavat päällä ja mukavan vilpoiset helteillä.
Aurinkolasit ovat muuten myös Seppälästä. Mutta ne ovat nyt jo edesmenneet. Ostin nuo viime kesänä ja rikoin lauantai-sunnuntai -välisenä yönä. Ostan aina halpoja pilipaliaurinkolaseja juuri siksi, että koska olen hajamielinen koheli, hukkaan ja rikon niitä jatkuvasti. Jos minulla olisi monen sadan euron Diorin arskat, en uskaltaisi varmaan käyttää niitä ikinä. Tai sitten istuisin niiden päälle vahingossa.
Näiden haaleanharmaiden niittisandaalien merkistä ei ole mitään käryä, nämä ovat viimevuotinen löytö Bonukselta. Maksoivat muistaakseni 2 €. Mutta sievät, hyvät jalassa ja silti persoonalliset jalkineet.
Sitten vielä kirsikkana kakussa, TheVappulook 2012:
Hauska sattuma että minulla on samat legginsit kuin viimelauantaisissa kuvissa. Omistan minä muitakin leggareita mutta tykkään näistä vaan niin paljon. :D
Kuvissa päälläni oleva laivastonsininen bleiseri on H&M:n alerekistä, omistan samanmallisen myös oranssina. Tämä sininen yksilö on ollut koko kevään yksi ehdottomasti käytetyimpiä vaatekappaleita minulla. Ihana monikäyttövaate, käy arkeen ja juhlaan ja kullanväriset napit tuovat jakkuun kivaa särmää. Malli on myös todella hyvä, istuu kuin valettu ja on sopivan pitkä. Inhoan sitä, että jakku on liian lyhyt. Se ei vaan näytä hyvältä, ainakaan minulla. Helman pitää ulottua reippaasti takapuolen puolelle.
Päällä on myös farkkushortsit, mutta en mene nyt vannomaan ovatko ne samat Lindexin shortsit kuin aiemmissa kuvissa vai eivät. Vapusta on jo senverran aikaa, että en vaan muista. Alla on H&M:n musta perus pitkähihainen yksinkertainen paita. Kengät eivät näy kuvissa, mutta kyseessä on punaiset ballerinat.
Korvissa killuvat jättikirsikat ovat lahjaksi saadut, taitavat olla nekin Seppälästä. Muovinen kuohuviinilasi taas oli tuttavalta saatu Sen sisältö nousi hieman päähän illan kuluessa sekä minulle että kuvaajalle, siksi kuvien taso on heikonlainen.
Yleisön pyynnöstä myös jatkossa on luvassa enemmän vaatejuttuja. Kun sivupalkissa oleva KYSELY päättyy, teen siitä yhteenvedon ja otan samalla opikseni. Kiitos jo vastanneille ja toivottavasti ihmiset jaksavat klikkailla lisää sitä!
tiistai 29. toukokuuta 2012
Sivupalkkiin ilmestyi kysely!
Olkaa siis ihania ja vastatkaa!
Tähän voitte myös heitellä kommentteja ja ehdottaa jos mieleen tulee jotain mitä jatkossa tahdotte lukea!
.jpeg) |
| Kuva täältä |
maanantai 28. toukokuuta 2012
DKNY Delicious Night
Donna Karan New Yorkin DKYN - tuoksut lienevät jokaiselle hajuvesien ystäville tuttuja, varsinkin se vihreä omenapommi. En itse koskaan ole kummemmin perustanut tämän merkin tuoksuista, mutta nyt koin positiivisen yllätyksen. Nimittäin tämä sisariensa lailla epäkäytännöllisessä pyöreässä pullossa tuleva tuoksu on aikas ihana. Sain tämän lahjaksi, tai oikeammin kotiutin tämän ihmiseltä joka ei tästä pitänyt, aivan sokkona.
Ensimmäisellä nuuhkaisulla tulee mieleen mustikka. Ja mustikka tuoksuu nenääni vielä voimakkaasti tuoksun jo haihtuessa iholta. Netistä tarkasteltua kuitenkin nenäni ilmeisesti huijaa minua, sillä mustikkaa ei tuoksussa oikeasti ole. Tuoksun alkutahdeissa on pomeloa, inkivääriä, karhunvatukkaa sekä freesiaa. Sydämessä tuoksuu iiris, jasmiini sekä orkidea ja pohjatahteina amber, suitsuke, mirha, patsuli ja vetiver. En ole varma, miltä karhunvatukka tuoksuu mutta ehkä se on juurikin se, joka tuo mustikan minun mieleeni.
Tuoksu on alussa marjainen ja hieman raskas, jopa tunkkainen mutta sitä ei pidä säikähtää, tuoksu pehmenee nopeasti iholla naiselliseksi, syväksi ja lempeäksi kokonaisuudeksi. Vaikka tuoksun nimessä viitataan yöhön, mielestäni tämä tuoksu sopii vuorokaudenaikaan kuin vuorokaudenaikaan.
Ja kenelle tuoksua suosittelisin? En ihan nuorelle tytölle ainakaan. Tämä on paljon "aikuisempi" kuin DKNY:n muut tuoksut, toki perustan tämän mielipiteen vain satunnaisille nuuhkaisuille joita ohimennen olen eri kauppojen hajuvesihyllyillä vuosien saatossa harrastanut. (Ja siltä omenapommilta, Be Deliciousilta tuskin kukaan on voinut välttyä. Vaikka ei osaisi yhdistää nimeä ja tuoksua, haistaessaan luulen monen kuitenkin muistavan haistaneensa sen ennenkin!)
Voisin suositella tätä kenelle tahansa täysi-iän ylittäneelle naiselle, ihan juuri ja juuri 18 -vuotiaille kuitenkin vain iltakäyttöön. Tuoksu sopii elegantille, mutta ei itseään liian vakavasti ottavalle naiselle. Naiselle, joka saattaa desingkengät jalassa ottaa kulmabaarissa kursailematta hanaoluen. Tuoksua kuvataan energiseksi, viipyileväksi ja vietteleväksi ja jopa teräväksi.
Ja jotta postauksessa ei olisi liian vähän kissoja, niin tässä näette miten meillä lämmintä iltapäivää vietettiin parvekkeella:
Alimmassa kuvassa mun keskeneräinen parvekepuutarha. Kasvaa tällä hetkellä laventelia että värinokkosta. Siis yrittää kasvaa. :D Kuvissa poseeraa myös Sandy. Ja Sandyn häntä. Se on kesän merkki kun kissat linnoittautuu parvekkeelle.
Ensimmäisellä nuuhkaisulla tulee mieleen mustikka. Ja mustikka tuoksuu nenääni vielä voimakkaasti tuoksun jo haihtuessa iholta. Netistä tarkasteltua kuitenkin nenäni ilmeisesti huijaa minua, sillä mustikkaa ei tuoksussa oikeasti ole. Tuoksun alkutahdeissa on pomeloa, inkivääriä, karhunvatukkaa sekä freesiaa. Sydämessä tuoksuu iiris, jasmiini sekä orkidea ja pohjatahteina amber, suitsuke, mirha, patsuli ja vetiver. En ole varma, miltä karhunvatukka tuoksuu mutta ehkä se on juurikin se, joka tuo mustikan minun mieleeni.
Tuoksu on alussa marjainen ja hieman raskas, jopa tunkkainen mutta sitä ei pidä säikähtää, tuoksu pehmenee nopeasti iholla naiselliseksi, syväksi ja lempeäksi kokonaisuudeksi. Vaikka tuoksun nimessä viitataan yöhön, mielestäni tämä tuoksu sopii vuorokaudenaikaan kuin vuorokaudenaikaan.
 |
| Tuli kuvaan myös tommonen photobombaaja jota kiinnosti mitä kummaa minä teen. |
Ja kenelle tuoksua suosittelisin? En ihan nuorelle tytölle ainakaan. Tämä on paljon "aikuisempi" kuin DKNY:n muut tuoksut, toki perustan tämän mielipiteen vain satunnaisille nuuhkaisuille joita ohimennen olen eri kauppojen hajuvesihyllyillä vuosien saatossa harrastanut. (Ja siltä omenapommilta, Be Deliciousilta tuskin kukaan on voinut välttyä. Vaikka ei osaisi yhdistää nimeä ja tuoksua, haistaessaan luulen monen kuitenkin muistavan haistaneensa sen ennenkin!)
Voisin suositella tätä kenelle tahansa täysi-iän ylittäneelle naiselle, ihan juuri ja juuri 18 -vuotiaille kuitenkin vain iltakäyttöön. Tuoksu sopii elegantille, mutta ei itseään liian vakavasti ottavalle naiselle. Naiselle, joka saattaa desingkengät jalassa ottaa kulmabaarissa kursailematta hanaoluen. Tuoksua kuvataan energiseksi, viipyileväksi ja vietteleväksi ja jopa teräväksi.
Ja jotta postauksessa ei olisi liian vähän kissoja, niin tässä näette miten meillä lämmintä iltapäivää vietettiin parvekkeella:
Alimmassa kuvassa mun keskeneräinen parvekepuutarha. Kasvaa tällä hetkellä laventelia että värinokkosta. Siis yrittää kasvaa. :D Kuvissa poseeraa myös Sandy. Ja Sandyn häntä. Se on kesän merkki kun kissat linnoittautuu parvekkeelle.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)