Viktoriaanista

Viktoriaanisen aikakauden pukeutumis- ja sisustusmuoti on minulle loputtoman inspiraation lähde. Ahmin perä perään aikakaudelle sijoittuvia kirjoja sekä tietoa netistä. Jos olisin varakkaampi, sisustaisin asuntoni kokonaan, kalusteita myöten, viktoriaaniseen henkeen, uusrenesanssin ja uusrokokokoon tyyliin.

Pitkät hameet, krinoliinit, turnyyrit,m

onimutkaiset laskokset, korsetit, hansikkaat. Oi! Päivänvarjot ja maidonvalkea, huolella auringolta varjeltu (joka oli toki vain yläluokkaisen naisten oikeus) ja vaa

littu iho. Upeaa! Törkeät määrät pitsiä ja korkeat kaulukset. Muodin muutokset n

äkyivät lähinnä muutoksina naisen siluetissa, jota muokattiin hameen muodolla, korseteilla ja muokkaavilla alusvaatteilla, kuten krinoliinilla. Tietenkin myös vyötärölinja laski ja nousi, kaula-aukko muuttui peittävästä avarammaksi ja mekkojen värit valittiin vallitsevan muodin mukaan.

Kuinka rakastankaan kyseisen aikakauden muotia, niin tuhlailevaa, niin suureellista. Krinoliineista saatettiin tehdä uskomattoman, ja hyvin epäkäytännöllisen, suuria ja mukana tietenkin hameista tuli valtavan suuria. Ohessa kuvia erilaisista

silueteista (kuva täältä)

Sisutusmuodissa vallitsivat kertaustyylit ja muodikkaan kodin sisustus oli raskasta, koristeellista ja pröystäilevää. Sisutuksessa näkyivät niin renesanssin kuin rokokoonkin vaikutukset. Ajan sisustusmuoti (kuten vaatemuotikin!) vetoaa minuun koristeellisuudellaan, siroudellaan ja mahdottomalla liioittelullaan.

Kuvakollaasista aika hyvin selviää,

mitä sisustus on pitänyt sisällään.

Tietenkin tällainen tuhlailevuus

ja ylellisyys on ollut vain harvojen

ja valittujen, varakkaiden oikeus,

eikä tämän tarkoitus olekaan olla

kulttuurihistorian oppitunti, vaan

puhtaasti omaa tunnelmointiani

ja puhelemistani yhdestä tärkeim-

mästä inspiraationlähteestäni ja

sen lieveilmiöistä ! ( Ja siitä kuinka

mielelläni olisin hienostonainen krino-

liinissaan kartanonsa puutarhakeinussa

ihailijoiden piirittämänä!)

Kuningatar Viktorian mukaan nimensä saanut ajanjakso pitää toki sisällään myös paljon ikäviä ja säälimättömiä tapoja, asenteita ja säädöksiä. Ajan tapakulttuuri oli armoton, kaikki oli tiukkaan säädettyä ja ihmiset jaettiin tiukasti eri yhteiskuntaluokkiin. Ylemmät eivät seurustelleet alempiensa kanssa. Ankarat vaatimukset kauneuden, siveyden ja käytöstapojen suhteen kohdistuivat etenkin naisiin ja myös miesten odotettiin käyttäytyvän tapojen vaatimalla tavalla, etenkin herkkien naisihmisten seurassa. Silti aikakautta leimaa, ihmekös tuollaisen sääntö- ja rajoitusmäärän jälkeen, aikamoinen kaksinaismoralismi.

(Silti voisin istua sirosti tuollaisella vaaleanpunakultaisella sohvalla helmojeni keskellä ja ristipistotyö käsissäni ja kikatella ihailijoille !)