Muistatte varmaan ajan, jolloin oli supernoloa käyttää pipoa? Mielummin paleli kun veti nössöjen päähineen päähänsä, maksimissaan korvaläpät tai panta olivat hyväksyttyjä. Siinä sitten hytistiin paljain päin pakkasessa peruskoulun pihassa välitunneilla, vaikka kotona äiti aamulla vahti, että pipo menee päähän. Reppuunhan se sujahti heti, kun kotipiha katosi näkyvistä.
Tänä päivänä tuo tuntuu käsittämättömältä, sillä pipo toki lämmittää mutta on myös yksi ehdoton lemppariasusteeni ja bad hair dayn ehdoton supersankari. Pipoja on vielä niin monenlaisia, on ohutta, paksua, baskerimallista, korvaläpällistä ja tupsullista. Itse pidän kaikista, kaikille on omat hetkensä. Ylhäällä kuvassa oleva valkoinen baskerimallinen, löysä pipo on yksi kaikkien aikojen suosikkipipojani, etsin sellaista kauan ja joku vuosi takaperin löysin sen. Se ei ole lämpimimmästä päästä, mutta kovia pakkasia varten onkin sitten omat piponsa, tai pipansa, niinkuin meilläpäin sanotaan. Kovien pakkasten pipoissa on oltava korvaläpät, iso tupsu ja se pitää pystyä vetämään mahdollisimman syvälle päähän.
Hitsi, muistaako kukaan, kuinka joskus oli muotia ne järjettömän pitkät hiippapipot, jotka parhaillaan ulottui takapuoleen asti? Minullakin oli sellainen, ruinasin sitä vaikka kuinka kauan!
Muita pipofaneja?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nyt on teidän vuoronne kommentoida, keskustella, antaa palautetta, toivoa, ehdottaa ja kritisoida! Sana on vapaa.