...sai blogi uuden ulkoasun! :)
Kiirettä pitää mutta yritän ehtiä päivittämään mahdollisimman pian!
maanantai 14. toukokuuta 2012
lauantai 12. toukokuuta 2012
Ruusunen
Tein loistavan löydön Linnainmaan Citymarketista. Olen himoinnut tätä Herbinan Luomuruusu -kasvosaippuaa niin kauan kun se on ollut markkinoilla. Se on vaan jotenkin aina jäänyt ostamatta, on ollut miljoona muuta puhdistusainetta hyllyssä ja vaikka olen tätä usein kaupoissa pyöritellyt, en ole joko raaskinut ostaa tai ajatellut että ostan heti kun saan ensin vanhoja putsareita käytettyä alta pois. Tämä saippua on usein kummitellut mielessäni. Pari kertaa olen jopa lähtenyt tarkoituksella ostamaan tätä, mutta silloin kaupat joissa olen käynyt eivät ole joko myyneet tätä tai se on ollut loppu hyllyistä. Nyt se kuitenkin on minun. Kun bongasin tämän alehyllystä tuohon 3 €:n hintaan, meinasin pissata ilosta housuuni. En epäröinyt sekuntiakaan kun sujautin tämän ostoskoriini.
Tämä on aivan loistava tuote. Olen aiemmin käyttänyt saman Luomuruusu -sarjan kasvovettä ja hullaantunut siihen täysin. Myöskään tämä saippua ei tuottanut pettymystä. Ostin tämän nimenomaan kaksoispuhdistuksen kakkosvaiheeksi ja siihen tarkoitukseen tämä toimii kuin...häkä. Vaikka sana "saippua" kuulostaa etenkin kasvojenhoidossa vähän hurjalta, tämän kanssa ei tarvitse pelätä ihon kuivumista.
En tiedä tykkäisikö talvikuiva ihoni tästä, mutta näin keväällä tämä ainakin hoitaa hommansa mallikkaasti eikä iho kiristä lainkaan pesun jälkeen, tykkään palasaippuan tuomasta nahkeasta tunteesta iholla. Iho tuntuu pesun jälkeen putipuhtaalta ja raikkaalta. Olen käyttänyt useimmin puhdistuksen ykkösvaiheena joko luomuoliiviöljyä tai Herbinan MarjaSpa -emulsiota (Kuinkahan mones pullo sitäkin on muuten menossa, se on vaan hinta-laatu suhteeltaan paras mitä on ja sitä pitää olla aina hyllyssä!)
Herbina on päivittäiskosmetiikassa, etenkin ihonhoitotuotteissa, ehdottomasti suosikkini. Tuotteet ovat laadukkaita, toimivia ja edullisia.
Saippua tuoksuu ihanan kukkaiselta. Vaikuttaa myös hyvin riittoisalta tapaukselta sillä pieni sipaisu tai kaksi riittää hyvin puhdistamaan kasvot etenkin kakkosvaiheena. Ykkösvaiheenakin tätä voisi testata. Tämä vaahtoaa myös kevyesti ja vaikka tuoksu on vahvako, ei se kuitenkaan jää leijumaan iholle pesun jälkeen.
Myös INCI on ihan vakuuttava ja melko yksinkertainen: Sodium Palmate (Puhdistava, emulgaattori, palmuöljy), Sodium Palmate Kernelate (Puhdistava, emulgaattori, rasvahappo, palmuydinöljy), Aqua (Vesi), Glycerin (Humektantti, denaturoiva aine, hajuste), Parfum (Hajuste), Sodium Chloride (Natriumkloridi, hajua peittävä aine, viskositeetinsäätäjä), Damascena (Rose) Flower Water (Ruusuvesi), Sodium Benzoate (Säilöntäaine), Potassium Sorbate (Säilöntäaine), Citric Acid (Sitruunahappo, hajua peittävä, puskuroiva aine, kelatoiva aine), Linalool (Hajuste), Limonene (Hajuste, liuotin)
Tätä saippuaa voin vain suositella testaamaan. Mukavaa vaihtelua muutenkin puhdistusrutiineihin kun käytössä on pullon sijaan palasaippua.
Palasaippuoissa on toki omat epäkäytännölliset puolensa. Ne keräävät helposti itseensä likaa ja pölyä ja pilaantuvat jos niitä säilyttää väärin. Siksi oikeanlainen, pohjasta rei'itetty saippualautanen jossa on urat, on välttämätön. Saippua lepää urien päällä ja alla pääsee kiertämään ilma, joten saippua pääsee kuivumaan käyttöjen välissä. Mutta varmaan LUSH:in ja kumppaneiden Suomeen(kin) tuoma taanoinen palasaippuavillitys ihon- ja hiustenhoidossa on tuonut mukanaan kosmetiikkafriikkejen kotiin saippualautasia.
Kuvassa näkyvä posliininen yksilö on IKEA:sta. Se on osa settiä, johon kuuluu myös kaksi hammasmukia sekä kannellinen purkki ja pumppupullo. Tykkään näiden kuvioinnista, niissä on kivaa vanhanaikaista henkeä. Yhtenäinen sisustus kylpyhuoneessa näyttää mukavalta vaikka oma kylpyhuoneeni on muuten aivan susiruma. Vuoden -84 ruskeat muovimatot ja niinedespäin.
PS. Saippua pakkauksineen on täysin biohajoava ja osoitteesta herbina.fi löytää tarkemmat kierrätysohjeet!
lauantai 5. toukokuuta 2012
Minä ja mun mutsi
Eipä ole meillä omena kauas puusta pudonnut. Totesin tämän jälleen kerran eilen, kun seisoin äidin kanssa hänen kypyhuoneensa peilikaapilla tutkien hänen valtaisaa kokoelmaansa hajuvesinäytteitä, kokonaisia hajuvesiä, kynsilakkoja, huulikiiltoja ja -punia... Tuoksuttelimme aivan täpinöissämme uutushajuvesien näytteitä ja vertailimme Cliniquen minihuulikiiltoja, joita äiti oli juuri ostanut pakkauksen. (Hän antoi niistä yhden minulle ja kuinka voi pieni ihminen ilahtua niin suuresti niin pienestä asiasta. Rakastan Cliniquen huulikiiltoja, ja postailen lisää siitä aiheesta myöhemmin.)
Kumpikin rakastaa kosmetiikkaa eikä reippaasti yli kymmenen ripsivärin omistaminen ole mikään juttu. Kosmetiikassa kumpikin satsaamme kuitenkin myös laatuun mutta kuin pienet hamsterit, jotenkin vain niitä ihastuttavia pieniä purtiolita ja putkiloita kertyy pesäkoloon. Liikaa. Onneksi meillä on useissa asioissa samankaltainen maku, joten vaihtelemme ja annamme toisillemme kosmetiikkaa. Mutta meissä on myös eroja, kun asiaa tarkemmin jää pohtimaan. Vaikka kumpikin suhtautuu kosmetiikkaan suurella rakkaudella. Meillä on samankaltainen hajuvesimaku ja hajuvesihyllyissämme on paljon samoja pulloja, mm Armanin Diamonds ja Nina Riccin Ricci Ricci. Lapsuudesta ja äidistä minua edelleen muistuttaa Nina Riccin L'air Du Temps, äiti käytti sitä aina. Pullo oli minusta kyyhkysineen niin kaunis.
Äiti osti minulle ensimmäiset meikkini ja opetti käyttämään niitä kun olin ehkä 11 -vuotias. Sain Lumenen ripsivärin sekä oliivinvärisen rajauskynän. Ne olivat merkkitapahtuma, enää ei tarvinnut hiipiä salaa äidin meikkipussille ja pestä naamaa kiireellä ennenkuin äiti tulee töistä kotiin. Sille tielle jäätiin.
Mutta niitä eroja on, pahin on ihonhoito. Tämä on asia josta jaksan nalkuttaa kohta 48 -vuotiaalle äidilleni jatkuvasti ja ostella sekä kantaa lahjaksi hänelle sopivampia tuotteita. Äitini poistaa meikit käsisaippualla. KÄSISAIPPUALLA. Olen ostanut hänelle useamman kerran paremmin tarkoitukseen toimivaa putsaria, viimeksi Herbinan MarjaSpa -emulsiota ja aina käydessäni äidillä asetan sen sen riivatun saippuapullon viereen. Perusteet tälle käsisaippua -asialle ovat vain pinttynyt tapa nuoruudesta sekä se, että sitä on muka helpompi annostella sekä saippua poistaa meikin nopeammin. Olen jo jotenkin onnistunut lobbaamaan äidin pois tästä, mutta kyllä hän kuulemma edelleen retkahtelee. Mutta ilokseni huomasin hänellä myös meikinpoistoliinoja, joten jotain edistystä on tapahtunut. Käsisaippua on tarkoitettu lian poistamiseen käsistä. Se hei myös kuivattaa naamaa niin, että pesun jälkeen hän rasvaa kasvonsa sillä kaikkein rasvaisimmalla Bellavitalla, joka taitaa olla ainoa käytössä oleva "kasvo"voide hänellä. Tämä asia on aiheuttanut ihmettelyä ja kauhistelua myös hänen työkaveridensa kesken. Kukaan ei käsitä tätä käsisaippuapinttymää. Olen useasti naputtanut, että jos hän ei rääkkäisi kasvojaan saippualla, ei naama myöskään kuivuisi niin hirveästi. Ja äiti myönsi, että "iho tuntuu ihan erilaiselta emulsiolla pesun jälkeen, mutta jotenkin se vaan on hitaampaa ja käsisaippua on niin kätevä." No, Bellavita on varmasti tarpeen. Eli siinä missä minulla on kaappi täynnä voiteita joka lähtöön, samoin puhdistusaineita ja kasvovesiä, menee äiti 1-3 tuotteella. Tässä olemme erilaisia, sillä minä hoidan ja hoivaan kasvojani tunnollisesti ja tarkasti. Onneksi pelottelut kuivan ihon nopeammasta rypistymisestä ovat hieman jääneet itämään!
Toinen asia missä eroamme on tapa meikata. Äiti ei käytä luomivärejä, hänelle silmämeikki tarkoittaa mustaa rajausta sisäluomella ja toisinaan myös yläluomella sekä ripsiväriä. Hän taitaa omistaa yhden ainoan luomivärin joka pölyyntyy kaapin nurkassa kun taas kaappi tursuaa kajaleita, rajauskyniä ja ripsivärejä. Minä taas käytän luomivärejä paljon. Äiti on meikannut samalla tavalla silmänsä aina. 80 -luvulla rajausten ja ripsien väri on saattanut olla myös sininen tai vihreä, mutta suurimman osan ajasta kumpikin on pysynyt mustana. Huulipunaa ja -kiiltoa taas käytämme kumpikin. Molemmat vähintään punaavat/kiillottavat huulensa astuessaan ovesta ulos vaikka muuta meikkiä ei olisi. Tässäkin on ero. Missä minä suosin nudeja, korallisia ja kirkkaanpunaisia huulimeikkejä luottaa äiti malvaan, fuksiaan ja violettiin. Ja nimenomaan helmiäisiin sellaisiin, matta ei ole hänen juttunsa.
Kolmas merkittävä erilaisuus on rusketus. Äiti on auringonpalvoja pahimmasta päästä ja minä taas pysyttelen korkean suojakertoimen kanssa varjossa. Naureskelemme usein kun vertailemme ihojemme väriä, minä näytän kummitukselta aina paahtuneen äitini vieressä. Ja kuten näissä asioissa on tapana, kumpikaan ei ymmärrä toisen motiivia. Minä saarnaan melanoomasta ja pigmenttiläiskistä, äiti väittää että kalpeus näyttää sairaalta.
Kynnet ovat kummallekin jo pakkomiellettä hipova asia. Ainoana erona on, että minulla on omat pitkät kynnet ja äidillä taas kuukausittain vaihtuvat, huikeat rakennekynnet. Viimeksi hän otti UV -valossa hohtavat. :D Minä siis joudun näkemään enemmän vaivaa kynsieni ulkonäön eteen, lakkaamaan ja viilaamaan ja öljyämään kun taas äiti istahtaa kerran kuussa kynsitaiteilijan penkille.
Toinen merkittävästi yhdistävä seikka on hiukset. Niiden pitää olla suuret. Mitä valtavampi, sen parempi. Kumpikin kammoa päätä myötäilevää kampausta ja suurkuluttaa tyvikohotusaineita ja hiuslakkaa ja tupeerauskampa viuhuu kummallakin. Myös 20 -vuotias pikkusiskoni, joka muuten on ulkonäkönsä ja kosmetiikan suhteen hieman meitä kahta huolettomampi, tuperaa hiuksensa isoiksi. Hiusten pitää aina olla kohdillaan ja oikean väriset. Äiti suosii hiuksissaan vaaleita raitoja vaalenruskella pohjalla eli hyvin hillittyä sävyä kun taas itse kallistun punaisen eri kirjoihin. Kummallakin on otsatukka, minulla suora, sileä ja skarppi, äidillä taas pöyheä. Hiusten pituuskin on aikalailla sama, minun hiukseni ovat hieman yli hartioiden, äidin taas juuri ja juuri hartioille. Hiuksista pidetään myös hyvää huolta. Äiti käy kampaajalla kerran kuussa, minä olen käynyt kampaajalla viimeksi 10 vuotta sitten ja leikannut itse hiukseni.
Meitä yhdistävät myös korut. Mutta nekin eri tavalla. Äidillä on "vakiokorut" aina päällä, kultaa kullan perään . Paksut klassiset käädyt ja medaljonki kaulassa, ranteissa, sormissa ja korvissa kiiltävät karaatit ja kivet. Äiti rakastaa kimallusta. Itse taas vaihtelen koruja asun mukaan ja suurin osa on halpaa rihkamaa. Ainoa pysyvä koru minulla on nenässä killuva musta titaanirengas. Ja niin, tatuoinnit. Äidilläkin on tatuointi ja hän suunnittelee ottavansa vielä ainakin yhden.
Kaksi naista, reilut 170cm pituutta ja painoakin suunnilleen saman verran. Ikäeroa 24 vuotta. Me olemme hyvin saman näköisiä, jopa huomiotaherättävän samannäköisiä. Tummanruskeat silmät ja korkeat poskipäät erottuvat edukseen kummankin kasvoista. Kulmakarvat ovat äidillä luonnostaan tuuheat ja tummat eikä hän pahemmin trimmaa niitä. Minun kulmani ovat vaaleammat ja harvemmat, meikkaan ja muotoilen ne skarpimmiksi.
Eroja siis on, vaikka samankaltaisuus on jopa hassua joissakin asioissa. Kosmetiikkahamstereita omine pinttyneineen tapoineen. Äiti on ihana ihminen, yhtä turhamainen ja jääräpäinen kuin minäkin. Kun äidille tulee pulma liittyen ulkonäköön, hän soittaa minulle. Usein myös kysyy tuotesuosituksia. Viimeisin tuote, jota suosittelin kokeilemaan on kuivashampoo. Nyt se on vakiokäytössä.
Äitienpäivä tulee pian ja ensin ajattelin säästää tämän postauksen sinne. Sitten totesin, että ei, jokainen päivä on äitienpäivä. Inhoan pohjimmiltani noita teennäisiä juhlapyhiä. Äitejä, ainakin minun, sietää juhlia joka päivä. Minun kaunis, nuorekas ja pippurinen äitini on vaan huippu.
Kuvat on lainattu tähän postaukseen we heart it -sivulta.
Millaisia kosmetiikankäyttäjiä teidän äitinne ovat? Onko muiden äideillä vastaavia kieroutumia kosmetiikan kanssa kuin tuo minun äitini käsisaippuajuttu?
Kumpikin rakastaa kosmetiikkaa eikä reippaasti yli kymmenen ripsivärin omistaminen ole mikään juttu. Kosmetiikassa kumpikin satsaamme kuitenkin myös laatuun mutta kuin pienet hamsterit, jotenkin vain niitä ihastuttavia pieniä purtiolita ja putkiloita kertyy pesäkoloon. Liikaa. Onneksi meillä on useissa asioissa samankaltainen maku, joten vaihtelemme ja annamme toisillemme kosmetiikkaa. Mutta meissä on myös eroja, kun asiaa tarkemmin jää pohtimaan. Vaikka kumpikin suhtautuu kosmetiikkaan suurella rakkaudella. Meillä on samankaltainen hajuvesimaku ja hajuvesihyllyissämme on paljon samoja pulloja, mm Armanin Diamonds ja Nina Riccin Ricci Ricci. Lapsuudesta ja äidistä minua edelleen muistuttaa Nina Riccin L'air Du Temps, äiti käytti sitä aina. Pullo oli minusta kyyhkysineen niin kaunis.
Äiti osti minulle ensimmäiset meikkini ja opetti käyttämään niitä kun olin ehkä 11 -vuotias. Sain Lumenen ripsivärin sekä oliivinvärisen rajauskynän. Ne olivat merkkitapahtuma, enää ei tarvinnut hiipiä salaa äidin meikkipussille ja pestä naamaa kiireellä ennenkuin äiti tulee töistä kotiin. Sille tielle jäätiin.
Mutta niitä eroja on, pahin on ihonhoito. Tämä on asia josta jaksan nalkuttaa kohta 48 -vuotiaalle äidilleni jatkuvasti ja ostella sekä kantaa lahjaksi hänelle sopivampia tuotteita. Äitini poistaa meikit käsisaippualla. KÄSISAIPPUALLA. Olen ostanut hänelle useamman kerran paremmin tarkoitukseen toimivaa putsaria, viimeksi Herbinan MarjaSpa -emulsiota ja aina käydessäni äidillä asetan sen sen riivatun saippuapullon viereen. Perusteet tälle käsisaippua -asialle ovat vain pinttynyt tapa nuoruudesta sekä se, että sitä on muka helpompi annostella sekä saippua poistaa meikin nopeammin. Olen jo jotenkin onnistunut lobbaamaan äidin pois tästä, mutta kyllä hän kuulemma edelleen retkahtelee. Mutta ilokseni huomasin hänellä myös meikinpoistoliinoja, joten jotain edistystä on tapahtunut. Käsisaippua on tarkoitettu lian poistamiseen käsistä. Se hei myös kuivattaa naamaa niin, että pesun jälkeen hän rasvaa kasvonsa sillä kaikkein rasvaisimmalla Bellavitalla, joka taitaa olla ainoa käytössä oleva "kasvo"voide hänellä. Tämä asia on aiheuttanut ihmettelyä ja kauhistelua myös hänen työkaveridensa kesken. Kukaan ei käsitä tätä käsisaippuapinttymää. Olen useasti naputtanut, että jos hän ei rääkkäisi kasvojaan saippualla, ei naama myöskään kuivuisi niin hirveästi. Ja äiti myönsi, että "iho tuntuu ihan erilaiselta emulsiolla pesun jälkeen, mutta jotenkin se vaan on hitaampaa ja käsisaippua on niin kätevä." No, Bellavita on varmasti tarpeen. Eli siinä missä minulla on kaappi täynnä voiteita joka lähtöön, samoin puhdistusaineita ja kasvovesiä, menee äiti 1-3 tuotteella. Tässä olemme erilaisia, sillä minä hoidan ja hoivaan kasvojani tunnollisesti ja tarkasti. Onneksi pelottelut kuivan ihon nopeammasta rypistymisestä ovat hieman jääneet itämään!
Toinen asia missä eroamme on tapa meikata. Äiti ei käytä luomivärejä, hänelle silmämeikki tarkoittaa mustaa rajausta sisäluomella ja toisinaan myös yläluomella sekä ripsiväriä. Hän taitaa omistaa yhden ainoan luomivärin joka pölyyntyy kaapin nurkassa kun taas kaappi tursuaa kajaleita, rajauskyniä ja ripsivärejä. Minä taas käytän luomivärejä paljon. Äiti on meikannut samalla tavalla silmänsä aina. 80 -luvulla rajausten ja ripsien väri on saattanut olla myös sininen tai vihreä, mutta suurimman osan ajasta kumpikin on pysynyt mustana. Huulipunaa ja -kiiltoa taas käytämme kumpikin. Molemmat vähintään punaavat/kiillottavat huulensa astuessaan ovesta ulos vaikka muuta meikkiä ei olisi. Tässäkin on ero. Missä minä suosin nudeja, korallisia ja kirkkaanpunaisia huulimeikkejä luottaa äiti malvaan, fuksiaan ja violettiin. Ja nimenomaan helmiäisiin sellaisiin, matta ei ole hänen juttunsa.
Kolmas merkittävä erilaisuus on rusketus. Äiti on auringonpalvoja pahimmasta päästä ja minä taas pysyttelen korkean suojakertoimen kanssa varjossa. Naureskelemme usein kun vertailemme ihojemme väriä, minä näytän kummitukselta aina paahtuneen äitini vieressä. Ja kuten näissä asioissa on tapana, kumpikaan ei ymmärrä toisen motiivia. Minä saarnaan melanoomasta ja pigmenttiläiskistä, äiti väittää että kalpeus näyttää sairaalta.
Kynnet ovat kummallekin jo pakkomiellettä hipova asia. Ainoana erona on, että minulla on omat pitkät kynnet ja äidillä taas kuukausittain vaihtuvat, huikeat rakennekynnet. Viimeksi hän otti UV -valossa hohtavat. :D Minä siis joudun näkemään enemmän vaivaa kynsieni ulkonäön eteen, lakkaamaan ja viilaamaan ja öljyämään kun taas äiti istahtaa kerran kuussa kynsitaiteilijan penkille.
Toinen merkittävästi yhdistävä seikka on hiukset. Niiden pitää olla suuret. Mitä valtavampi, sen parempi. Kumpikin kammoa päätä myötäilevää kampausta ja suurkuluttaa tyvikohotusaineita ja hiuslakkaa ja tupeerauskampa viuhuu kummallakin. Myös 20 -vuotias pikkusiskoni, joka muuten on ulkonäkönsä ja kosmetiikan suhteen hieman meitä kahta huolettomampi, tuperaa hiuksensa isoiksi. Hiusten pitää aina olla kohdillaan ja oikean väriset. Äiti suosii hiuksissaan vaaleita raitoja vaalenruskella pohjalla eli hyvin hillittyä sävyä kun taas itse kallistun punaisen eri kirjoihin. Kummallakin on otsatukka, minulla suora, sileä ja skarppi, äidillä taas pöyheä. Hiusten pituuskin on aikalailla sama, minun hiukseni ovat hieman yli hartioiden, äidin taas juuri ja juuri hartioille. Hiuksista pidetään myös hyvää huolta. Äiti käy kampaajalla kerran kuussa, minä olen käynyt kampaajalla viimeksi 10 vuotta sitten ja leikannut itse hiukseni.
Meitä yhdistävät myös korut. Mutta nekin eri tavalla. Äidillä on "vakiokorut" aina päällä, kultaa kullan perään . Paksut klassiset käädyt ja medaljonki kaulassa, ranteissa, sormissa ja korvissa kiiltävät karaatit ja kivet. Äiti rakastaa kimallusta. Itse taas vaihtelen koruja asun mukaan ja suurin osa on halpaa rihkamaa. Ainoa pysyvä koru minulla on nenässä killuva musta titaanirengas. Ja niin, tatuoinnit. Äidilläkin on tatuointi ja hän suunnittelee ottavansa vielä ainakin yhden.
Kaksi naista, reilut 170cm pituutta ja painoakin suunnilleen saman verran. Ikäeroa 24 vuotta. Me olemme hyvin saman näköisiä, jopa huomiotaherättävän samannäköisiä. Tummanruskeat silmät ja korkeat poskipäät erottuvat edukseen kummankin kasvoista. Kulmakarvat ovat äidillä luonnostaan tuuheat ja tummat eikä hän pahemmin trimmaa niitä. Minun kulmani ovat vaaleammat ja harvemmat, meikkaan ja muotoilen ne skarpimmiksi.
Eroja siis on, vaikka samankaltaisuus on jopa hassua joissakin asioissa. Kosmetiikkahamstereita omine pinttyneineen tapoineen. Äiti on ihana ihminen, yhtä turhamainen ja jääräpäinen kuin minäkin. Kun äidille tulee pulma liittyen ulkonäköön, hän soittaa minulle. Usein myös kysyy tuotesuosituksia. Viimeisin tuote, jota suosittelin kokeilemaan on kuivashampoo. Nyt se on vakiokäytössä.
Äitienpäivä tulee pian ja ensin ajattelin säästää tämän postauksen sinne. Sitten totesin, että ei, jokainen päivä on äitienpäivä. Inhoan pohjimmiltani noita teennäisiä juhlapyhiä. Äitejä, ainakin minun, sietää juhlia joka päivä. Minun kaunis, nuorekas ja pippurinen äitini on vaan huippu.
Kuvat on lainattu tähän postaukseen we heart it -sivulta.
Millaisia kosmetiikankäyttäjiä teidän äitinne ovat? Onko muiden äideillä vastaavia kieroutumia kosmetiikan kanssa kuin tuo minun äitini käsisaippuajuttu?
perjantai 27. huhtikuuta 2012
Tylsä vaatepostaus
Haha, minusta ei kyllä ole muotibloggariksi, mutta tässä pari "asukuvaa" tältän päivältä (Kuvat on otettu kännykän (iPhone 3G) kameralla joten laatu ei ole mikään huippu):
Yhdet suosikkikenkäni ikinä, nahkaiset Pertti Palmrothin klassiset mustat avokkaat jotka sopivat kaiken kanssa ja ovat niin hyvät jalassa kuin korkokenkä voi olla. Löysin nämä aarteet muutamalla eurolla Bonus Kirpparilta, näiden hinta on kuitenkin oikeasti yli sadan euron.
Kenkien korko on vain maltilliset 5-6 cm joten näillä jaksaa tallustella tai tanssia vaikka kuinka pitkään. Sukkahousut ovat makkaralla kun olen laihtunut lyhyessä ajassa senverran paljon ja kaikki vaatteet roikkuvat sieltä sun täältä. Muistaakseni sukkahousut ovat H&M:n alekorista.
Takki on niinkin hienostuneesta paikasta pari vuotta takaperin ostettu kuin Anttila. Mutta rakastan tätä trenssiä, suuret napit, irroitettava iso huppu ja muutenkin ihana malli. (Vieressä näkyvä punainen nahkalaukku on isomummuni vanha, 50 -luvulta ja edelleen täydellisessä kunnossa. Se on rakkain laukkuni ja ansaitsee ihan oman postauksensa, joka on tulossa myöhemmin.) Rusettipanta on muistaakseni Seppälästä, aurinkolasit taitavat olla samasta liikkeestä ellen ihan väärin muista.
Huvittaa, kun olen ympäri vuoden niin kalpea että palan kuvissa puhki. Mutta kalpeus on valttia. Rakastan mahdollisimman vaaleaa ihoa itselläni, rusketus ei vaan pue minua. Ja vaalin muutenkin ihoani, pelkään vähän neuroottisesti auringonpalvonnan haittoja. Kuten olen täällä ennenkin maininnut, palan myös auringossa todella helposti. Että terassit ja suojakerroin 60, here i come! :D
Yhdet suosikkikenkäni ikinä, nahkaiset Pertti Palmrothin klassiset mustat avokkaat jotka sopivat kaiken kanssa ja ovat niin hyvät jalassa kuin korkokenkä voi olla. Löysin nämä aarteet muutamalla eurolla Bonus Kirpparilta, näiden hinta on kuitenkin oikeasti yli sadan euron.
Kenkien korko on vain maltilliset 5-6 cm joten näillä jaksaa tallustella tai tanssia vaikka kuinka pitkään. Sukkahousut ovat makkaralla kun olen laihtunut lyhyessä ajassa senverran paljon ja kaikki vaatteet roikkuvat sieltä sun täältä. Muistaakseni sukkahousut ovat H&M:n alekorista.
Takki on niinkin hienostuneesta paikasta pari vuotta takaperin ostettu kuin Anttila. Mutta rakastan tätä trenssiä, suuret napit, irroitettava iso huppu ja muutenkin ihana malli. (Vieressä näkyvä punainen nahkalaukku on isomummuni vanha, 50 -luvulta ja edelleen täydellisessä kunnossa. Se on rakkain laukkuni ja ansaitsee ihan oman postauksensa, joka on tulossa myöhemmin.) Rusettipanta on muistaakseni Seppälästä, aurinkolasit taitavat olla samasta liikkeestä ellen ihan väärin muista.
Huvittaa, kun olen ympäri vuoden niin kalpea että palan kuvissa puhki. Mutta kalpeus on valttia. Rakastan mahdollisimman vaaleaa ihoa itselläni, rusketus ei vaan pue minua. Ja vaalin muutenkin ihoani, pelkään vähän neuroottisesti auringonpalvonnan haittoja. Kuten olen täällä ennenkin maininnut, palan myös auringossa todella helposti. Että terassit ja suojakerroin 60, here i come! :D
lauantai 21. huhtikuuta 2012
Aika ylellistä.
Tigin S -Factor Diamond Dreams -hoitoaine päätyi sattumalta käsiini. Olen ensinnäkin halunnut aina testata tätä S-Factoria, mutta koska niiden hinta on ollut aina senverran korkea, olen aina päätynyt kuitenkin Catwalkiin tai BedHeadiin kun olen Tigiä ostanut. Nyt kuitenkin urkeni 750ml:n edestä tilaisuus testata yhtä linjan tuotteista.
Minä pidän Tigistä ja tiedän että merkki jakaa etenkin tänä päivänä rankasti mielipiteitä. Itsekin suhtaudun merkin tuotteisiin samalla tavalla kriittisesti kuin muidenkin, sillä myös Tigiltä on osunut käsiini hyvinkin keskinkertaisia, jopa heikkoja tuotteita. Yleisesti ottaen kuitenkin olen ollut uskollinen Tigin käyttäjä vuosikaudet ja hiustenhoidon saralta useampi luottotuote on juurikin Tigin.
Mutta. Jos hoitoaineen nimi, Diamond Dreams, kalskahtaa ylelliseltä, niin entäs sitten sisältö; Timanttipölyä, kashmiria, shampanjauutetta ja murskattuja helmiä? (Tietenkin hoitoaineessa on näitä mikroskooppinen määrä mutta tässä kohtaa en halua ajatella sitä, vaan haluan uskoa että pesen hiukseni timanteilla ja shampanjalla!)
Ja mikäs siinä kuvitellessa, sillä kyllä, hoitoaine luo hiuksista hyvin kiiltävät ja sileät kuten lupaakin. Olen purnannut karheista luonnonkiharoistani täällä miljoonasti ja toisinaan ne vain tarvitsevat reilulla kädellä silikonipitoista hoitoainetta, että niiden kanssa tulee toimeen. Tämä hoitoaine sisältää reippaasti silikonia, joten ihan jokaisen pesun yhteydessä tätä en ilkeä käyttää. Hoitoaineen pitäisi myös hiusten hemmottelun ohella suojata hiusta sekä estää hiusväriä haalistumasta ja vahvistaa hiuksen kuntoa.
Tuoksu tässä on aivan ihana, naisellinen ja ylellinen. Voisin käyttää tästä tehtyä parfyymia koska vain. Tuoksu ei ole niin voimakas ja päällekävyä mikä on Tigin tuotteille usein ominaista. Se on myös "aikuisempi", ei tuoksu karkkipussilta ja muulta imelältä kuten esimerkiksi BedHeadit järjestäen tuoksuvat.
Kokonaisuudessaan ei tämä nyt mikään tajunnanräjäyttävä kokemus ollut ja todellakin aivan överin hintainen koska hinta pyörii jo nettikaupoissakin 40€:n kieppeillä, täällä Suomessa taidetaan mennä jo viidenkympin yli. On tämä kyllä ihan mukava hoitoaine ja käytän tämän hyvin mielelläni loppuun, mutta tuskin ostan koskaan uutta pulloa. Toivon hoitoaineeltani kuitenkin enemmän kosteutusta ja olenkin joutunut turvautumaan jätettäviin hoitoaineisiin vaikka olen suihkussa lutrannut tätä runsaalla kädellä ja antanut vaikuttaa pitkään, tukka on silti tuntunut kuivalta vaikka onkin kiiltänyt niin että siitä voi melkein kuvaansa peilata.
Mutta ei tämä kovan hintansa väärti kyllä ole. Eli ihan kiva tuote, mutta odotin enemmän. Ehkä tämä toimisi loistavasti ihmisellä, kenen tukka ei ole niin janoinen kuin omani.
Mikä on teidän luottohoitoaineenne?
tiistai 17. huhtikuuta 2012
"Extaasiin sinne vie pieni polku halki villin sademetsän siell sataa rakkautta joskus liikaakin"
Mitäs mitäs. Olen kyllä oikeasti aivan ekstaasissa. Christian Diorin DiorShow Extase värissä 090 Black Extase -ripsiväri on lumonnut minut loistavuudellaan.
Harja mukavan kokoinen ja muodoltaan spiraalimainen ja ripsivärimassaa kerääntyy siihen runsaasti.
Tarkoitus on luoda paksut, muhkeat ripset ja luoda niihin vinyylimäistä, kostean näköistä kiiltoa.
Ja kyllä, ripsiväri täyttää lupauksensa. Omat ripseni eivät juurikaan tarvitse lisäpituutta, mutta havittelen mahdollisimman tuuheaa ja näyttävää ripsirivistöä joka silti näyttää luonnolliselta ja juuri tähän tarkoitukseen Extase on kuin tehty minulle. Tämä hyppäsi suoraan HG -listalleni ja kiilasi entisen suosikkini, IsaDoran Wigwhamin ohi.
Tuuheutta saa vielä lisää kun massaa jaksaa kerrostaa ripsiin, mutta totesin myös sen, että tämän ripsivärin kanssa ei kannata vetää niitä övereitä. Jos massaa kerrostaa liikaa, on lopputulos tahmea klimppirivistö.
Sen annan pieneksi miinukseksi, että harjan kanssa saa olla supertarkka jos mielii täsmällisen siistiä jälkeä ilman yhtäkään klimppiä. Annostelun kanssa pitää olla huolellinen. Tämän toki ei ole tarkoituskaan erotella ripsiä, vaan ennenkaikkea verhota ne paksuiksi. Alaripsissä tämä toimii myös hieman nihkeästi, kuten kuvista voi päätellä. Vaikka ennen kuvan ottamista mielestäni kampasin alaripsetkin siisteiksi, on sinne silti jäänyt takku. Minulla on vielä niin järjettömän pitkät alaripset, että niiden kanssa saa aina taistella.
Mutta kaikenkaikkiaan tämä on aivan loistava mascara. Dior ei ole vielä kertaakaan pettänyt minua. Että pusuja vaan sinne Diorille! Tämän mascaran hylsykin on kaunis kuin koru.
Hei, mikä on teidän suosikkiripsarinne?
Harja mukavan kokoinen ja muodoltaan spiraalimainen ja ripsivärimassaa kerääntyy siihen runsaasti.
Tarkoitus on luoda paksut, muhkeat ripset ja luoda niihin vinyylimäistä, kostean näköistä kiiltoa.
 |
| (Pahoittelen kuvan surkeaa laatua, jonka arvoisa Blogger tuhosi loppujakin. Näin hohtavasta pakkauksesta oli minun kamerallani näissä valo -olosuhteissatodella hankalaa saada kunnollista kuvaa.) |
Ja kyllä, ripsiväri täyttää lupauksensa. Omat ripseni eivät juurikaan tarvitse lisäpituutta, mutta havittelen mahdollisimman tuuheaa ja näyttävää ripsirivistöä joka silti näyttää luonnolliselta ja juuri tähän tarkoitukseen Extase on kuin tehty minulle. Tämä hyppäsi suoraan HG -listalleni ja kiilasi entisen suosikkini, IsaDoran Wigwhamin ohi.
Tuuheutta saa vielä lisää kun massaa jaksaa kerrostaa ripsiin, mutta totesin myös sen, että tämän ripsivärin kanssa ei kannata vetää niitä övereitä. Jos massaa kerrostaa liikaa, on lopputulos tahmea klimppirivistö.
Sen annan pieneksi miinukseksi, että harjan kanssa saa olla supertarkka jos mielii täsmällisen siistiä jälkeä ilman yhtäkään klimppiä. Annostelun kanssa pitää olla huolellinen. Tämän toki ei ole tarkoituskaan erotella ripsiä, vaan ennenkaikkea verhota ne paksuiksi. Alaripsissä tämä toimii myös hieman nihkeästi, kuten kuvista voi päätellä. Vaikka ennen kuvan ottamista mielestäni kampasin alaripsetkin siisteiksi, on sinne silti jäänyt takku. Minulla on vielä niin järjettömän pitkät alaripset, että niiden kanssa saa aina taistella.
Mutta kaikenkaikkiaan tämä on aivan loistava mascara. Dior ei ole vielä kertaakaan pettänyt minua. Että pusuja vaan sinne Diorille! Tämän mascaran hylsykin on kaunis kuin koru.
Hei, mikä on teidän suosikkiripsarinne?
sunnuntai 15. huhtikuuta 2012
Nude
Että kuinka ihana nudepuna. Olen kauan etsiny täydellisesti omiin väreihini sopivaa, kylmään taittuvaa nudepunaa. Sellaista, joka pysyy huulilla ja levittyy kauniisti, on koostumukseltaan hyvä ja ei mielellään sisällä valtavaa määrää helmiäistä mutta pieni, himmeä hohto olisi toivottava ominaisuus.
Tässä se viimeinkin on, täydellinen yksilö.
Lancomen L'absolu Rouge -puna 335 Parme Devotion. Kylmän ja hennon malvan sävyinen puna levvittyy huulille todella helposti ja tasaisesti, eikä ilman rajaustakaan karkaile juonteisiin ja punan koostumus on pehmeä ja kosteuttavan tuntuinen. Himmeä satiinininen hohto näyttää todella kauniilta:
Nudepunat ovat varsinkin minulle vaikea meikkiryhmä. Pahimmillaan se näyttää peitepuikkomaiselta pakkelilta liian vaaleana ja/tai mattaisena tai on liian voimakkaan sävyinen ollakseen enää nude minulle, sillä huulteni oma väri on todella vaalea. Tai sitten helmiäistä tai kiiltoa on liikaa. Mielestäni nudepuna on kauneimmillaan himmeästi hohtavana. Kaiken lisäksi olen kalpea kuin lakana ympäri vuoden, joten sekin tuo oman haasteensa sävyn valintaan.
Tältä näyttää puna näyttää meikkikokonaisuudessa, parina hillitty, rusehtava silmämeikki:
Yritin tutkia juuri muita linjan punia netistä, ja tätä sävyä ei löytynyt ainakaan Lancome USA:n verkkosivuilta. Myös hylsy on erivärinen kuin sivuilla esitettävissä punissa ja hylsyn pohjassa lukee "Made in Spain." Tätä ei myöskään ole ostettu Suomesta, lieneekö siis taas minun tuuriani että kun löydän kosmetiikan parista sen oikean, sen valmistus lopetetaan. En ole vielä saanut selville onko tämä vain esimerkiksi tietyille markkinoille suunnattu sävy vai yksinkertaisesti vain jo hyllyistä poistunut. Mutta veikkaanpa, että jodudun tilaamaan tätä varastoon.
Mikä on teidän suhteenne nudepuniin? Oletteko enemmän kiilto- vai punaihmisiä?
Tässä se viimeinkin on, täydellinen yksilö.
Lancomen L'absolu Rouge -puna 335 Parme Devotion. Kylmän ja hennon malvan sävyinen puna levvittyy huulille todella helposti ja tasaisesti, eikä ilman rajaustakaan karkaile juonteisiin ja punan koostumus on pehmeä ja kosteuttavan tuntuinen. Himmeä satiinininen hohto näyttää todella kauniilta:
Nudepunat ovat varsinkin minulle vaikea meikkiryhmä. Pahimmillaan se näyttää peitepuikkomaiselta pakkelilta liian vaaleana ja/tai mattaisena tai on liian voimakkaan sävyinen ollakseen enää nude minulle, sillä huulteni oma väri on todella vaalea. Tai sitten helmiäistä tai kiiltoa on liikaa. Mielestäni nudepuna on kauneimmillaan himmeästi hohtavana. Kaiken lisäksi olen kalpea kuin lakana ympäri vuoden, joten sekin tuo oman haasteensa sävyn valintaan.
Tältä näyttää puna näyttää meikkikokonaisuudessa, parina hillitty, rusehtava silmämeikki:
Yritin tutkia juuri muita linjan punia netistä, ja tätä sävyä ei löytynyt ainakaan Lancome USA:n verkkosivuilta. Myös hylsy on erivärinen kuin sivuilla esitettävissä punissa ja hylsyn pohjassa lukee "Made in Spain." Tätä ei myöskään ole ostettu Suomesta, lieneekö siis taas minun tuuriani että kun löydän kosmetiikan parista sen oikean, sen valmistus lopetetaan. En ole vielä saanut selville onko tämä vain esimerkiksi tietyille markkinoille suunnattu sävy vai yksinkertaisesti vain jo hyllyistä poistunut. Mutta veikkaanpa, että jodudun tilaamaan tätä varastoon.
Mikä on teidän suhteenne nudepuniin? Oletteko enemmän kiilto- vai punaihmisiä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)