Olin eilen tosiaan YleX -popissa joka järjestettiin ensimmäistä kertaa ikinä kotikaupungissani Tampereella. Ja meno oli aika huikea vaikka vettä satoikin vähän väliä. Vaikka vietin keikat eturivissä tai sen lieppeillä oksennukselta haisevien humalaisten, minua 10 vuotta nuorempien teinejen seassa, ei haitannut yhtään.
Jokainen bändi oli superhyvä. Ainoastaan Elokuuta en jäänyt katsomaan vaan heidän keikkansa ajaksi livahdin muualle, sinällään kyllä kiva bändi ja kansanmusiikki on hieno laji, mutta heidän kohdallaan siitä on tehty liian poppia, minun mielestäni. Sensijaan Paleface oli niin hyvä että oksat pois, samoin Happoradio, joka ei koskaan ole ollut ihan suosikkibändejäni mutta joiden yksittäisiä biisejä olen diggaillut, sai minut nyt vakuutettua että kyseessä todella on mainio rokkibändi.
No, Paleface taas on ollut suosikkejani varmaan kohta kymmenen vuotta ja hänen uusi suomenkielinen materiaalinsa iskee kyllä ja kovaa. Ja harmittaa aivan pirusti että kamerasta loppui akut ennen hänen keikkaansa. Toisaalta siinä rytäkässä ehkä olikin parempi, että kamera oli turvallisesti laukussa.
Mutta suurin syy lähteä tihkusateeseen Keskustorille ilmaiskonserttiin ja vielä koulujenloppupäivänä oli Pariisin Kevät. Olen rakastanut yhtyettä aivan alkuajoista asti ja en oikein osaa nyt päättää, onko se hyvä vai huono että he pääsevät nyt isommille areenoille ja kappaleet soivat valtavirtaradioissa. Tietenkin se on heille hyvä juttu, mutta supersuosio voi koitua hyvän bändin turmioksi. Etenkin, kun tämä oli niin kauan pienehkö indiebändi. No, se jää nähtäväksi ja toivottavasti poikien pää pysyy kylmänä. Ja seuraava levy on parempi kuin tuo viimeisin.
Mutta tässä kuvasaldoa Pariisin Kevään keikalta, ilmeeni itsestäni otetuissa kuvissa kertoo olennaisen. On
sen vaan hyvä bändi. En ole kuvissa oikein kauneimmillani, kiitos tihkusateen runteleman meikin ja hiukset. Vaikka kuvien perusteella voisi myös luulla, että pönötin vaan paikallani silmät mollollaan tai kuvasin, kyllä minä kuulkaan tanssin ja tanssinkin niin että :D
On kyllä soma poika tuo Arto Tuunela. Ja niin esiintyjänä kuin biisintekijänikin vertaansa vailla. Koko bändi on vertaansa vailla.
PS. Jos haluatte nähdä ekstaattisen ja rähjäisen kauneusbloggarin elementissään riehumassa räppi/rokkikeikalla eturivissä, se saattaa onnistua jos avaatte telkkarin tänään klo 22.30 ja käännätte kanavan kakkoselle.
PPS. Kun elokuvaversio menestysmusikaalista Vuonna 85 ilmestyy, saattaa sielläkin vilahtaa allekirjoittanut, samassa touhussa, riekkumassa Pepposen keikkayleisössä ;)
Happoradio <3.
VastaaPoistaJa kuinka "yllättävää" että kaikista ihanista biiseistä näytettiin töllössä kekevaara ja tavikset :|. Rakkaus sentään tuli - joskin äänet kuulostivat todella oudolta.
Ihmisenpyörä ja Itä-Suomessa tuulee <3.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaMää tykkään kekevaarasta, koska siitä saa sellaisen ihanan katkeruusvanhuusangstin päälle. :D Toinen loistava on Päästäkää minut pois kalliosta.
PoistaApua on vaarallista kun kuvaajana tuohon leffasettingiin oli kaveri, kuittaili juuri facebookissa että saatat näkyä teeveessä sekä elokuvassa. Vähän näin jälkeenpäin huvittaa, kun olen siellä eturivissä kunnon kirahvi. 173cm pitkä ja 10cm korkkarit. Plus massa-aidan koroke. Eturivissä 13-15 -vuotiaiden pienten tyttöjen kanssa siellä bailaan. Saatan erottua hieman joukosta. :D
Oli kyllä aika tykki veto, (kjeh kjeh) mutta voi kuinka voikaan bändillä olla hyvännäköinen kitaristi <3_<3