Hullu ämmä!

Kerron täällä loppupeleissä aika vähän itsestäni.

Minä tajusin tänään itsestäni erään hassun asian. Ja sitten jäin miettimään, miksi en siitä syystä jakaisi tännekin enemmän itsestäni. Itselleni minä tätä blogiakin loppuviimeksi kirjoitan.

Tajusin että en ole enää ujo. Olin nuorempana hirveä tuppisuu ja vihasin sosiaalisia tilanteita. Koska minusta tuli juuri sellainen small talk -ihminen, joita ennen karsastin?

Tänään kävelyllä Sorsapuistossa jämähdin tuikituntemattomien Afganistanista muuttaneiden miesten seuraan syömään mandariineja ja rupattelemaan niitä näitä. En ole niin naiivi, ettenkö tajuaisi miksi he pyysivät minut seuraansa mutta minusta on mukavaa jutella ihmisten kanssa, etenkin tuntemattomien ja etenkin jos heidän kulttuuritaustansa eroaa omastani. Vedän tarkat rajat edelleen, en avaudu (ainakaan selvinpäin, pienet kuoharihuurut on sitten asia erikseen) henkilökohtaisista asioistani vaikka muut omistaan puhuisivatkin. Eli olen juurikin sellainen rasittava social butterfly, jumiudun aina suustani kiinni olin missä tahansa, niinkin pahasti että seuralaisillani menee hermot koska minua saa aina odottaa.

Sorsapuistokävelyyn oli myös syy. Ja se oli tyhjät pullot. Olen ollut melkoinen pullomummo viimeisinä viikkoina, sillä rahat ovat tiukalla ja niistä saa helppoa rahaa kesäiltaisin. Nämäkin afganistanilaismiehet antoivat minulle tölkkejään vaikka kuinka.

Lauantaina olin Koskipuistossa. Join olutta ja keräilin tölkkejä, odotin Timoa saapuvaksi. Meni ehkä viisi minuuttia, kun jo löysin seuraa. Albaanialaisen ja karibialaisen kaverin, joiden seuraan jämähdin pariksi tunniksi. Tuosta noin vaan, jäin hengailemaan ja juomaan kaljaa. Tajusin, että olen ollut tälläinen jo muutaman vuoden. Minä en ole voinut kuvailla itseäni ujoksi vuosiin vaikka olenkin vielä viime vuonna niin luultavasti tehnyt jos luonteenpiirteitä on kysytty.

Juurikin kun palasin seikkailultani Sorsapuistosta, jonka piti olla vartin reissu ja se venähti reiluksi tunniksi, kotiin, pudisteli Timo päätään. Hän tulee kotiin, minua ei ole missään. Laukku, puhelin, kaikki kotona. Minulla oli mukanani vain kotiavaimet. Hän väitti, että minua täytyy toisinaan hieman ohjastaa, muuten ei tule mistään mitään. Ehkä se on totta. Ehkä olisin vieläkin pahempi villivarsa jos joku ei joskus hieman kiristäisi ohjia.

Minusta on tullut myös spontaani. Ennen olin todella varautunut ja harkitseva tyttö, miten minusta tulikaan tälläinen huithapeli. Kun mieleeni juolahtaa jokin ajatus, toteutan sen heti. Oli kyse tatuoinnista, huonekalujen järjestyksestä tai vaikka hiusten värin totaalisesta muuttamisesta, en aikaile hetkeäkään vaan toimin tuulen nopeudella.

Kaverini kysyi minua jokin aika sitten bändinsä promoottoriksi ja "manageriksi", en miettinyt sekuntiakaan vaan lupasin järjestää heille keikan kesän aikana Tampereelle. (Kyseessä on ulkopaikkakuntalainen, porilainen bändi Musta Oksennus että jos täällä on noisecorediggareita niin KLIK)

Päätin aikoinaan muuttaa Pyynikiltä Tammelaan. Katsoin saman päivän aikana asunnon, soitin vuokraisännälle ja sovin näytön parin päivän päähän. Siitä parin päivän päästä nimet oli papereissa. Neljä vuotta on tässä viihdytty. Minua kuvaa myös hyvin tapani muuttaa. Olen tottunut muuttaja ja tämäkin asunto oli saman päivän aikana täydessä kalustuksessa, pari vaatelaatikkoa jäi seuraavaan päivään vaikka tavaraa oli ja on paljon.

Miten nyt kuvailisin itseäni kolmella adjektiivilla? Vanha Krisse olisi sanonut ujo, pohdiskeleva ja huolehtivainen. Nykyinen Krisse sanoo että sosiaalinen, pohdiskeleva ja huolehtivainen. Vähän on vain muuttunut, itse pidän enemmän nykyyisestä itsestäni, se Krisse joka istui pinkki tukka päässä seinän koristeena ja yritti epätoivoisesti sulautua siihen, on toivottavasti mennyt menojaan.

Mieleeni jäi kaihertamaan kun yksi tämän päiväisistä seuralaisistani sanoi minun olevan epätyypillinen suomalainen, koska "puhun ja olen seurallinen sekä mukava." Onko se sitten muka niin että suomalaiset on niin tuppisuista porukkaa? En tiedä. Oma lähipiirini on kovaääninen, minä olen sieltä hiljaisemmasta päästä.

Ainakin olin.

Aika usein tuttavien suusta kuulee: "******** hullu ämmä!"

Itsesuojeluvaisto on seuraava kehityksen kohde.

Sain tänään muuten valtavan lastin kosmetiikkaa, palataanpa siihen myöhemmin ja myös yhteenvetoon kyselystä.

Mitä teille kuuluu?