Arkityylini kulmakiviä

Kun tässä olen jo jonkinverran höpötellyt vaatteista ja tyyleistä, voisin kertoa teille hieman omasta tavastani pukeutua. Joku voisi edellisten postauksen perusteella päätellä, että sipsuttelen ympäriinsä vaaleanpunaiseen tylliin kietoutuneena ja pitsibonnetti päässä hienoa neitiä leikkien.

Mutta ehei, kauemmaksi ei voisi arvaus mennä. Vaikka sisustuksessa toimii mielummin överit kun vajarit, pukeutumiseni on sille vastakohta.

Vaatekaappini koostuu lähinnä mustista mekoista. Niitä on lyhyttä, pitkää, juhlavaa, arkista ja kesäistä. Villaista ja trikoista. Mekkoja yhdistää värin lisäksi yksinkertainen malli. Simppeli musta mekko muuntuu asusteita vaihtamalla tilanteeseen kuin tilanteeseen. Asusteita, lähinnä korvakoruja ja hiuspantoja ja -koristeita minulle on kertynyt aikamoinen kasa. Hiuksissa kyllä saattaa keikkua pinkki tylliruusu tai valtava samettirusetti, mutta siihen hörhelöt pukeutumisessani jäävätkin. Lisäksi muuntelen asuja fiiliksen ja vuodenajan mukaan sukkahousuilla, legginseillä ja säärystimillä.

Olen helmaihminen henkeen ja vereen, kuluneen neljän vuoden aikana olen käyttänyt yhden ainoan kerran muita housuja, kuin legginsejä hameen alla. Ei ole minun juttuni. Mutta hameita omistan myös, mustat tai farkkuiset ovat eniten käytettyjä, yläosana sitten puhvihihaisia paitoja, kauluspaitaa, neuletakkia ja tunikaa. Yleensä mustia. Jonkinverran omistan myös värikkäämpiä paitoja, etenkin leopardikuvioisia ja pilkullisia monissa väreissä, mutta useimmiten perusvaateteukseni on musta mekko ja väripilkkuna kivanväriset sukkahousut/legginsit sekä näyttävämpi hiuskoru/panta. Luotan noin yleensäkin perusvaatteiden voimaan, ja asustan kokonaisuuden omannäköisekseni.

Ihastuin myös imagolaseihin silloin kun ne ilmestyivät katukuvaan, ja niitäkin on kertynyt jokuisia malleja ja värejä, suosikkipokat ovat valtavat mustasankaiset.

Tyylini evoluutio jaksaa ihmetyttää usein itseäni, vielä muutama vuosi sitten en voinut kuvitellakaan pukeutuvani mustaan, en tainnut omistaa ainoatakaan kokomustaa vaatetta, ehkä juuri ja juuri mustia legginsejä. Nyt en voisi kuvitellakaan lähteäväni vaikka kaupungille kirkkaanvihreässä hameessa, kirkkaanpinkeissä legginseissä ja kirkkaankeltaisessa t-paidassa. :D Kai mä olen tullut vähän vanhaksi.

Kengissä suosin korkoja, ainoat täysin korottomat kenkäni taitavat olla ballerinat, joita omistan muutaman parin. Kenkiä minulla on kyllä tolkuton määrä, yli sata paria, ainakin. Ne ovat toinen paha paheeni asusteiden lisäksi.

Eli olennainen osa pukeutumistani ovat kengät, näin talven korvilla ei paljoa enää hulvattomia avokkaita ja remmisandaaleja käytetä, joten kuvaan ovat astuneet mm. Aaltosen kenkätehtaan klassiset mustat nahkanilkkurit, jotka löysin joskus kirpputorilta liki käyttämättöminä n. 12€:lla. Ne ovat kyllä mainiot kengät, tyylikkäät, ajattomat ja mukavat. Tukeva muutaman sentin korko takaa pystyssäpysymisen lumella ja jäällä. Ehdottomat luottotalvikengät. Lisäksi talvisuosikkejani ovat mustat yksinkertaiset bootsit sekä ruskeat motskaribuutsit. Ainiin, ja H&M Onlinen Salesta pelastetut petrolinsiniset, korkeakorkoiset nilkkurit.

Tällähetkellä, johtuen varmasti kylmenevistä ilmoista, arvostan jalkineissani käytännöllisyyttä. Juuri nyt ei vaan tee mieli vetää jalkaan niitä hulluimpia kirkkaanpunaisia kiiltonahkanilkkureita järjettömällä korolla, vaikka ne ovatkin ihanat.

Hitsi, saisinpa kameran äkkiä kuntoon niin saisin kuvia. Tuntuu höpsöltä puhella ummet ja lammet omistamistaan asioista ilman että voi myös näyttää niistä kuvia.

Tapettikriisi !

Sain vuokranantajaltamme luvan tapetoida asuntomme seinät uusiksi, tällähetkellä seiniä koristaa kamalat valkoiset kohokuvioiset tapetit, suoraan vuodelta '84.

Yllä olevassa kuvakollaasissa on vaikka mitä ihania vaihtoehtoja. Tällähetkellä eniten houkuttaisi kylmän roosa, samanlainen sävy kuin tuossa oikean alakulman kuvassa, jossa on magnolianoksa.

Tila, johon tapetteja nyt suunnittelen, muodostuu olohuoneesta ja makuualkovista. Alkovia vastapäätä on ikkuna ja ovi parvekkeelle. Haluaisin ehkä alkovin "peräseinän" tummemmaksi pinkiksi/roosaksi kuin muut seinät, se näyttäisi kivalta ja korostaisi alkovia.

Tässä tulee tottakai budjetti vastaan, vuokranantaja lupasi maksaa kyllä tapetit mutta en usko että 98€/rulla menisi läpi. Eli nyt on haasteena löytää kohtuuhintainen, kaunis ja oikean värinen tapetti. Myös boordeja olen katsellut, ehkä jotain mintunvihreää. Ehkä maalaan vielä joskus eteisemme mintunvihreäksi.

Ja keltaisesta keittiöstä olen haaveillut ikäni.

Mutta, kaikki ajallaan. Toivottavasti pääsen jo tällä viikolla tapettiostoksille, vähintään nuuskimaan vaihtoehtoja.

Elizabeth Arden Hydrating Mask

Ihan mielettömän hyvä kosteusnaamio tämä, ja sen innoittamana tunniste tähtituote jonka alle lisäilen todella hyviksi haveitsemiani tuotteita.

Tämä Ardenin naamio on kaikin puolin loistava kosteusnaamio, tämä lupaa kyllä kiinteyttää ja nuorentaa kasvojen ihoa, siitä en tiedä, mutta kosteustehot on kehumisen arvoiset. Iho on tämän jälkeen pehmeä, joustava ja kosteutetun tuntuinen. 100ml tuubi on riittoisa, olen käyttänyt tätä pari kertaa viikossa Kesäkuusta asti. Tuubi on myös kätevä ja hygieeninen, inhoan naamioiden kaivelua pusseista ja purnukoista.

Tuote tuoksuu hieman omituiselta ja kihelmöi kasvoilla, tässä on jonkinlainen viilennysefekti. Koostumukseltaan tukeva, vaaleanharmaanruskea ja hassunhajuinen mömmö on kuitenkin todella helppo levittää tasaisesti kasvoille ja myös helppo pestä/pyyhkiä niiltä pois. Naamion annetaan vaikuttaa puhdistetuilla kasvoilla 10-15min. Lopputulos on kauniin kuulas ja pehmeä iho oman rutikuivan sijaan.

Nyt vain ihmettelen, että ei kai tämän valmistusta ole lopetettu? Tätä on kyllä nettikaupoissa, mutta pikainen vilkaisu Ardenin sivuille näytti siltä että kyseistä tuotetta ei ole esiteltynä enää.

Voi harminharmi jos tämä on menty lopettamaan, pitääkin haalia näitä varastoon kun näitä vielä näyttää moni nettipulju myyvän.

Mutta tämä on aivan huippuhyvä talvikuivan naaman pelastaja, ei voi kuin kehua !

Viktoriaanista

Viktoriaanisen aikakauden pukeutumis- ja sisustusmuoti on minulle loputtoman inspiraation lähde. Ahmin perä perään aikakaudelle sijoittuvia kirjoja sekä tietoa netistä. Jos olisin varakkaampi, sisustaisin asuntoni kokonaan, kalusteita myöten, viktoriaaniseen henkeen, uusrenesanssin ja uusrokokokoon tyyliin.

Pitkät hameet, krinoliinit, turnyyrit,m

onimutkaiset laskokset, korsetit, hansikkaat. Oi! Päivänvarjot ja maidonvalkea, huolella auringolta varjeltu (joka oli toki vain yläluokkaisen naisten oikeus) ja vaa

littu iho. Upeaa! Törkeät määrät pitsiä ja korkeat kaulukset. Muodin muutokset n

äkyivät lähinnä muutoksina naisen siluetissa, jota muokattiin hameen muodolla, korseteilla ja muokkaavilla alusvaatteilla, kuten krinoliinilla. Tietenkin myös vyötärölinja laski ja nousi, kaula-aukko muuttui peittävästä avarammaksi ja mekkojen värit valittiin vallitsevan muodin mukaan.

Kuinka rakastankaan kyseisen aikakauden muotia, niin tuhlailevaa, niin suureellista. Krinoliineista saatettiin tehdä uskomattoman, ja hyvin epäkäytännöllisen, suuria ja mukana tietenkin hameista tuli valtavan suuria. Ohessa kuvia erilaisista

silueteista (kuva täältä)

Sisutusmuodissa vallitsivat kertaustyylit ja muodikkaan kodin sisustus oli raskasta, koristeellista ja pröystäilevää. Sisutuksessa näkyivät niin renesanssin kuin rokokoonkin vaikutukset. Ajan sisustusmuoti (kuten vaatemuotikin!) vetoaa minuun koristeellisuudellaan, siroudellaan ja mahdottomalla liioittelullaan.

Kuvakollaasista aika hyvin selviää,

mitä sisustus on pitänyt sisällään.

Tietenkin tällainen tuhlailevuus

ja ylellisyys on ollut vain harvojen

ja valittujen, varakkaiden oikeus,

eikä tämän tarkoitus olekaan olla

kulttuurihistorian oppitunti, vaan

puhtaasti omaa tunnelmointiani

ja puhelemistani yhdestä tärkeim-

mästä inspiraationlähteestäni ja

sen lieveilmiöistä ! ( Ja siitä kuinka

mielelläni olisin hienostonainen krino-

liinissaan kartanonsa puutarhakeinussa

ihailijoiden piirittämänä!)

Kuningatar Viktorian mukaan nimensä saanut ajanjakso pitää toki sisällään myös paljon ikäviä ja säälimättömiä tapoja, asenteita ja säädöksiä. Ajan tapakulttuuri oli armoton, kaikki oli tiukkaan säädettyä ja ihmiset jaettiin tiukasti eri yhteiskuntaluokkiin. Ylemmät eivät seurustelleet alempiensa kanssa. Ankarat vaatimukset kauneuden, siveyden ja käytöstapojen suhteen kohdistuivat etenkin naisiin ja myös miesten odotettiin käyttäytyvän tapojen vaatimalla tavalla, etenkin herkkien naisihmisten seurassa. Silti aikakautta leimaa, ihmekös tuollaisen sääntö- ja rajoitusmäärän jälkeen, aikamoinen kaksinaismoralismi.

(Silti voisin istua sirosti tuollaisella vaaleanpunakultaisella sohvalla helmojeni keskellä ja ristipistotyö käsissäni ja kikatella ihailijoille !)

Neuletakeista ja vähän muustakin

kuva täältä

Tuollaisen pooloneuleen tilasinkin jo, mutta parka houkuttaa lämpimyydellään ja söpöydellään, näyttäisi ihanalta noiden kiilakorkonilkkurien kanssa. (Vaikka olen vannoutunut korkokenkien käyttäjä, kiilakorot toimisivat talvijäätiköillä paremmin!) En omista ainoitakaan kylmään säähän sopivia kiilakorkoisia kenkiä. Neuleet on alkaneet näyttää hyvältä mielestäni vasta tänä syksynä, ennen kyllä katselin niitä mielelläni muiden päällä mutta itseni tunsin neuletakki päällä jotenkin...no konservatiiviseksi, väärällä tavalla. En tiedä olenko viimeinkin kasvamassa aikuiseksi, kun ennen liian aikuismainen vaate näyttääkin nyt silmissäni superkivalta. (Välihuomiona voin kertoa, että ikää on kuitenkin reilusti yli 20v.).

Nyt tunnen itseni mustassa kietaisuneuletakissani sekä tyylikkääksi että lämpimäksi, mutta en sen konservatiivisemmaksi. Etenkään kun sen alla on leopardikuosinen mekko ja hiuksissa keikkuu valtava rusetti. Ennen kammoamani neule tuntuu nyt luontevalta osalta kylmänsäänpukeutumistani, ihankuin kesään kuuluu liian korkeat remmmisandaalit ja yksinkertainen kevyt mekko.

Olen myös ehkä kokeillut vääriä neulemalleja, E-F -kupin rinnat ja tiimalasivartalon luulisi olevan ihanteellinen liki kaikille vaatteille, mutta esimerkiksi väljät puserot muuttuvat päälläni väärällä tavalla telttamaisiksi. Rinnat nostavat paidan niin kauas vatsasta ja väliin jää valtava ilmatila. Ei imartele, tulee hemulimainen olo. Myös napitettavat neuletakit ovat hirvitys, kun vihdosta viimein löydät koon joka menee kauniisti kiinni etumuksesta, roikkuvat helma ja hihat polvissa. Kietaisumalli taas imartelee vartaloani oli kyseessä mekko tai takki.

Myös tuollainen lyhyempi, väljä ja vyöllä sidottava neuletakki toimisi varmasti, oiva kaveri mustille mekoille. Tuo v -kaula-aukkoinen neulemekko näyttää niin ihanalta myös, ja lämpimältä ja mukavalta.

Ylipolvensaappaita olen kuolannut jo viimetalvesta, ehkä tänä talvena onni potkaisisi ja löytäisin ne juuri minulle täydelliset. Kaikissa aiemmin katselemissani on ollut jotain hullusti, liikaa koristeita, huono materiaali tai varsi niin kapea että pohkeet ei meinaa mahtua. (Olen nuoresta saakka harrastanut asioita, jotka kehittävät nimenomaan pohjelihaksia ja tulos on edelleen nähtävissä.) Haluaisin juuri tuollaiset mustat, väljällä varrella ja ilman mitään niittistrassiketjuhärpäkkeitä.

Mustat matalavartiset biker-bootsit ovat kummitelleet ajatuksissani myös kauan, omistan kyllä bikerit, mutta ruskeina ja pidempivartisina. Ja ne alkavat olla parhaat päivänsä nähneet. Loistavat kengät päiviin, kun laiskottaa ja korkokengissä sipsuttelu tuntuu liian vaivalloiselta.

Nuo keinonahka -legginsit taas ovat asia, josta en osaa päättää pidänkö vaiko en. Tai siis pidän, mutta muiden päällä. Saatan olla liian kurvikas käyttämään niitä, en tiedä. Ehkä. Mutta on ne silti hienot hei !

Voi jee !

Kohtapas suuntaan kohti lähikirpputoria mieheni ja hänen siskonsa kanssa, ihan loistava tapa viettää sunnuntaita. En ole ensinnäkään käynyt pitkään aikaan Bonuksella, mutta nyt asia korjaantuu. Budjetti on hyvin pieni, mutta eipä tuolla se vielä koskaan ole ylittynyt. Keskustan reunalla sijaitsevaksi kirpputoriksi Bonus on pysynyt hyvän hintaisena, ainakin suurimmilta osin.

Aina niitä törkeitä pöytiä löytyy, jossa korkolaputtomista, rähjäisistä korkokengistä 15 vuoden takaa pyydetään 20€.

Tarkoituksena olisi lähinnä löytää sisustustavaraa, toki hyväkuntoinen parkatakki kelpaa myös.

Jos vanhat merkit pitävät kuitenkin paikkaansa, niin raahaan kotiin kassillisen kaikkea muuta. Se on minun bravuurini.

Onneksi budjetti on nyt niin rajallinen, etten pääse liiaksi villiintymään.

Kirpputorikiertely on mitä parhainta terapiaa ja kaiken lisäksi usein palkitsevaa, mutta olen todella huonoa kirpputoriseuraa. Muutun epäsosiaaliseksi, singahtelen paikasta toiseen enkä voi sietää sitä, että joudun odottelemaan kun seuralainen pönkii pöytää. Omaan, itsekkääseen tahtiin eteneminen on parasta, siksi käyn hyvin harvoin seurassa kirpparilla. Puolisoni kelpuutan yleensä seuraksi jos hän tahtoo, sillä hän on tottunut siihen että häviän vähän väliä jonnekin, en kuule kun pyydetään odottamaan ja painelen vimmaisesti ympäriinsä. Seuralainen tuntuu minusta rajoitteelta ja hidasteelta, koska nopeat syövät hitaat. Minulla on aivan oma strategiani kierämiseen pöytäviidakossa, ja en suostu tekemään poikkeuksia siihen.

Mutta, nyt alan pikkuhiljaa etsimään sukkia jne, että päästään kohta lähtemään. Raportoin löydöistäni sitten myöhemmin.

Vielä pieni joulufiilistely