1. No se kevään tulo! Voi mitä autuutta on, kun päivät pitenevät pitenemistään ja aamulla saa herätä auringonpaisteeseen. Ja se aurinko aloittaa paistamisensa aina vaan aikaisemmin aamulla. Ei mene kauaa, kun jalkaan voi jo vetää ballerinat tai avokkaat ja paljas asfaltti tuntuu jalkojen alla! Ei enää korkoja pilaavaa hiekoitussoraa, ei loskaa eikä salakavalaa liukkautta !
2. Kumisaappaat, etenkin omani. Mustavalkoiset seeprakuvioiset pinkillä pohjalla ja pinkillä säätöremmillä varustetut. Asuinalueemme tuntuu päivisin tulvivan, enkä olisi muutamana viimepäivänä päässyt kuivin jaloin edes lähimmän suojatien yli, sillä sekin oli muuttunut järveksi.
3. Hännäkkäät lapseni, kissat ja jänis jotka jaksavat riiviöinnistään huolimatta ihastuttaa joka päivä. Toisinaan nukumme yhteispäikkäreitä nelisteen, kissat ja pupu nyhjöttävät minun kyljessäni kiinni sulassa sovussa. Useimmiten pupu ei vaan viihdy kauaa paikoillaan, joten yleisimpänä uniseurana on kaksi kuorsaavaa kissaa vatsan ja/tai jalkojen päällä. Pienempi kissa seuraa minua aina ja kaikkialle, kun on hereillä. Ja kun olen paikoillani ja yritän vaikka keskittyä johonkin (niinkuin esimerkiksi nyt) katti kiertää minua ympäri ja kiehnää mennessään ja pyrkii minun ja sen asian väliin, joka vie huomioni pois hänestä.
4. Se, että paukkupakkasten raastama ihoni alkaa voida jo paremmin. Siitä saan varmasti kiittää ilmankosteuden ja lämpötilan nousua. Vaikka lauhaa säätä on takana vasta parisen viikkoa, se näkyy jo ihoni kunnossa. Tämä talvi oli iholleni jotenkin poikkeuksellisen rasittava, vaikka tehostin jo valmiiksi säntillisiä ja tarkkoja hoitorutiineitani. Olen huomannut, että mitä enemmän vuosia kertyy, sen herkempi on ihoni kylmälle.
5. Paras ystävättäreni istui eilen iltamyöhään sohvallamme juomassa kahvia kaikessa rauhassa ja juttelemassa kaikesta maan ja taivaan välillä. Se on aika harvinaista herkkua, sillä hänellä on 4-vuotias lapsi joka tulee kylään yleensä aina hänen mukanaan ja vaatii senverran paljon huomiota, että rauhalliselle juttelulle ei oikein jää sijaa ja lapsen läsnäolo rajoittaa luonnollisesti myös hieman puheenaiheita ja pakottaa tarkkailemaan omaa kielenkäyttöään, sillä neljän ikävuoden tuomalla itsevarmuudella poika toistaa varmasti jokaisen ärräpään mitä suusta lipsahtaa ja on muutenkin kiinnostunut aikuisten puheista. Poika oli viikonlopun hoidossa ja oli kieltämättä ihanaa nähdä ystävätärtäni kaikessa rauhassa pitkästä aikaa, vaikka hänen poikansa onkin todella ihana tapaus. Suunnittelimme kesälle retkiä mm. Ähtäriin ja Kiviniityn kotieläinpuistoon, joissa on myös lapselle mielenkiintoista tekemistä ja tutkittavaa. Lupasin lähteä myös selväpäiseksi risteilyseuraksi ensikuun alussa, kun ystävätär haluaa viedä poikansa ensimmäistä kertaa laivalle. Lisäsilmäpari sen vekaran tapauksessa ei taida olla pahitteeksi.
6. Sain tänään siivottua muutaman kaaospesäkkeen nurkista. Olen ollut todella laiska siivoaja koko talven ja kaikkialle on jäänyt pyörimään kummallista roinaa, tänään sain itseäni niskasta kiinni ja siivosin ne.
7. Uusin Trendi -lehti, jossa oli mielettömän kivoja ja inspiroivia kevätmuotijuttuja! Etenkin kuvat räikeän väristen yksityiskohtien lisäämisestä neutraalin vaaleisiin vaatteisiin sivuilla 52-60 oli mielettömän piristävä, raikas ja inspiroiva juttu. Kunhan vielä hieman lämpiää, voin kaivaa kaapista ihanan kermanvaalean, laajahelmaisen trenssitakkini ja asustaa sen kirkkaanvärisellä laukulla, kengillä tai vyöllä. Pure love!
8. Pastellivärit, olen aivan hullaantunut niihin! Ja muutenkin hempeään tyttömäisyyteen, pitseihin ja pehmeyteen. Ehkä uskallan viimein vaihtaa mustat mekkoni kermanväriin ja haaleaan mintunvihreään.
9. Pasila -animaatiosarjan kolmas tuotantokausi joka pyörii parhaillaan ja huomenna tulee uusi jakso!
10. Kaari Utrion historialliset romaanit, jotka kuvaavat Suomen värikästä historiaa ja ajan aateliston ja porvariston toilailuja ja omituisuuksia.
Mikä teitä piristää parhaiten huonoina hetkinä ?
Ihana postaus :).
VastaaPoistaMinua rehellisesti sanottuna hieman kammoksuttaa milloin paras ystävättäreni alkaa pusertamaan lapsia maailmaan (ollaan paita ja perse, härski huumori molemmilla ja aika villejä mutta yksi asia meidät ei yhdistä - tämä on lapsihullu ja minä en :D) kun vauvakuume painaa aika raskaasti tätä.
Lähinnä miten ystävyydellemme ja "jutuillemme" käy kun välissä on "kolmas pyörä" ;<.
Se on totta, että lapsi muuttaa ihmistä jonkinverran pakostakin ja ainakin rajoittaa spontaaniutta. Ei voi lähteä extempore -reissuun vaan asiasta pitää sopia viikkoja etukäteen että ehtii sopia hoitopaikan lapselle.
VastaaPoistaMutta ainakin tämä minun ystävättäreni on äitiydestään huolimatta oma höpsö itsensä, onneksi. Kipittelee korkonkengillä leikkipuistossa tuulipukumammojen keskellä. <3
Vaikka itse kyllä pidän lapsista paljonkin, niin en pidä siitä jos ihminen hukkuu täysin äitiyden alle eikä enää osaa puhua mistään muusta kuin vaippaihottumista ja ensimmäisistä hampaista. :<