On se mukavaa olla nainen, voi esimerkiksi pitää tämmmöistä hömppäblogia kenenkään kummastelematta.
Mutta, tänään puhutaan mielestäni paljonkin kauneuteen liittyvästä asiasta, nimittäin yleishyvistä käytöstavoista. Ne oikeasti tekevät ihmisestä viehettävämmän. Sain kimmokkeen aiheeseen päiväisellä bussireissullani, kun maksoin bussikuskille matkani (2.50 €) 5€:n setelillä ja kuski tiputti rahat kuitteineen käteeni niin, että 50cntin kolikko tipahti ja vieri iloisesti oven lähelle parin vanhemman ihmisen jalkoihin ja toisen heistä kengän viereen. Eikä sitä viitsitty nostaa minulle, vaan minun piti peruuttaa ja nostaa kolikko ynseän rouvan kengän vierestä, hän ei suvainnut edes jalkaansa siirtää. Eikä kuski pahoitella huolimattomuuttaan. Kun mietin itseäni, olisin automaattisesti nostanut kolikon, etenkin jos se olisi (niinkuin nyt) vierinyt kenkäni viereen. Että ihmiset osaavat olla tylyjä.
Mihin on, etenkin kaupunkikuvasta, kadonnut toisen huomioiminen? Niinä harvoina kertoina, kun minua kohtaan on käyttäydytty kohteliaasti, on huono päivä saattanut pelastua ja muistan jokaisen kerran pitkään ja lämmöllä. Muistan sen itseäni vuosia nuoremman pojan, joka antoi minulle ruuhkabussissa paikkansa sanoen kohteliaasti "Istu sä vaan tähän, mä voin seistä." Muistan jokaisen kerran, kun kerrostalomme iäkkäämmät herrat ovat pitäneet minulle kohteliaasti alaovea auki kun ovat huomanneet minun kantavan mukanani suurta pakaasimäärää vaikka heidän rouvansa eivät edes katso minuun päin, vaikka pidän heille ovea auki samaan aikaan sihen sattuessani ja tervehdin vaikkei heillä olisi minkäänlaisia kantamuksia. Kuinka eräskin kerrostalomme iäkkäämpi herrasmies rapussa vastaan sattuessaan sanoi minulle: "Sinä se et varmaan koskaan lakkaa hymyilemästä!" Se tuntui mukavalta, uskotte varmaan, että joku on huomannut kuinka vilpittömästi haluan olla kohtelias ja mukava. Muistan jopa ne kerrat, joina joku on poiminut vahingossa tiputtamani lapasen ja kopauttanut olkapäähäni sanoen: "Sulta putos tää." Ei radikaalia, mutta toisen ihmisen huomioimista. Niinkin on kuitenkin käynyt, että tipautettuani lapaseni sen yli on kävelty eikä kukaan takanani kulkeva ole viitsinyt informoida minua.
Toinen ääripää on mielistely, se ei ole enää vilpitöntä. Liehittely ja imartelu, liiallinen huomioiminen on pahimmillaan yhtä epämiellyttävää kuin totaalinen epäkohteliaisuus. Kaiken voi toki aina vetää överiksi, on vain eri asia kannattaako se. Liiallinen kohteliaisuus on oiva tapa yrittää korottaa itseään muiden yläpuolelle.
Timo usein naureskelee minulle, kun jaksan aina paasata hyvien tapojen tärkeydestä. Äskeinen keskustelumme meni näin:
Minä: "Kumma kun en ole aikaisemmin jo kirjoittanut tästä aiheesta."
Timo: "Niin muuten on, yleensä sä kuitenkin puhut siitä aina."
Haha, mutta oikeasti. Tänä päivänä hyvä käytös ei vaadi monimutkaisen etiketin hallintaa ulkomuistista eikä tämä ole enää sääty-yhteiskunta jossa ylemmän säädyn edustajan ei tarvitse olla edes näkevinään alempaansa saati olla hänelle kiltti, joten on suhteellisen helppoa tehdä kanssaihmistensä olo mukavaksi ottamalla heidät yksinkertaisesti huomioon. Tekemällä edes joskus myös vieraille ihmisille pieniä palveluksia. Hyvä käytös ja kohteliaisuus tekee ihmisestä tuhat kertaa viehettävemmän.
Hyvä käytös on siis toisten ihmisten huomioimista, niin suorasti kuin epäsuorasti. Tilannekohtaisesti. Kukaan ei varmastikaan pidä siitä, että viiden ruuhkabussissa joku kailottaa matkapuhelimeensa niin että varmasti kuuluu peräpenkkiinkin tai etuilee röyhkeästi jonossa. Mutta kun ihminen katsoo tilanteessa kuin tilanteessa silmiin ja käyttäytyy edes neutraalin kohteliaasti, jää hyvä maku.
Eikä jumalauta pistetä täydessä bussissa sitä kassia käytävän puoleiselle paikalle ja istuta itse ikkunapuolella eikä myöskään itse istuta käytävän puolella ja blokata muiden pääsyä ikkunapaikalle. Se ei ole ollenkaan vaarallista, jos joku istuu hetken vieressä. Itse olen ratkaissut joskus ongelman sillä, että olen istunut kassin päälle tai kanssamatkustajan syliin, jos se on ollut ainoa vapaa paikka. Ja aina olen paikan niin myös saanut.
Kiitos ja anteeksi.
Onko kukaan muu samaa mieltä kanssani vai olenko minä aivan luonnonoikku?
Nuorempana en tervehtinyt juuri ketään (kassoja, bussikuskeja, naapureita, kaverien vanhempia), sillä olin todella estynyt ja kieltämättä olin aika epäkohtelias :(
VastaaPoistaMutta ihmisten ystävällisyys jää kyllä mieleen. Sekin kerta, kun unohdin rahat ottomaattiin ja seuraava jonossa juoksi perääni niitä tuomaan, tai kun pyörryin bussissa ja tuntemattomat huolehdivat minusta ja tarjosivat suklaata. Ja pienemmätkin jutut kyllä.
Minä ihmettelen aina sitä että jos itse vaikka sanoo reippaasti kassatädillekin moi, niin voi saada tältä vain ynseän katseen. Sitten nuristaan kun asiakkaat eivät osaa tervehtiä vaan lätkäisevät ainoastaan rahat kouraan.
VastaaPoistaNo se kyllä riippuu ihmisestäkin, eiväthän kaikki kassaneidit ja -herrat ole sellaisia. :)
Mutta jotkut ovat myös melko ujoja, itsekin välillä menen niin ujoksi etten vain saa sanaa suustani ja siinä sitten naama punaisena yritetään kädet täristen ojentaa pikkukolikoita vaikka bussikuskille. :,)
Anonyymi:
VastaaPoistaJuuri tuolllainen avuliaisuus on niin mukavaa! Ja estyneisyyteen on yleensä syynsä, joten se ei ole ollut tahallista piittaamattomuutta :>
Rairuu:
Itse yleensä odotan automaattisesti saavani esim. Stockalla tai Sokoksella huonoa palvelua ja yllätyn, jos saan hyvää. Olen itsekin aikamoinen ujostelija ja saatan hermoilla todella pienestä ja etenkin jos mokaan jotenkin, sanon jotain väärin tai hassusti niin en meinaa saadaa enää sanaa suustani :D
Aamen tälle tekstille. Samaa mietin minä, melkein pakkomielteisesti :D Tämä ihmisten välinpitämättömyys näkyy joka päivä jo siinä, kun polkee pyörällä jonnekin. Kummasti ihmisillä on taito varata koko jalkatie YKSIN ja ei kelpaa väistää, vaikka näkee toisen tulevan tai vastaavasti kuulee, koska soitan kyllä kelloa. Lisäksi eräs päivä kaupassa, isossa tavaratalossa, joku äiti oli keksinyt huippuidean antaa lapselle pilli suuhun kauppareissun ajaksi ja koko valtava rakennus soi tuossa metelissä. Itse olin juuri tullut 12 tunnin harkkapäivästä päiväkodilta, joten tuo meteli oli repiä hermot riekaleiksi. Äitillä oli hyvä mieli, mutta kaikki muut asiakkaat olivat näreissään.
VastaaPoistaItse työskentelen opiskelujen ohella kassalla ja mitään niin tympeää ei ole kuin ihmiset, jotka eivät tervehdi! Ujot ihmiset tunnistaa ja he eivät haittaa, mutta kun on niitä, jotka eivät periaatteestakaan sano mitään, heittelevät rahat pitkin tiskiä, eivät kerro mitä haluavat vaan ojentavat suoraan maksuvälineen. Tulee todella pahamieli tälläisistä, koska yritän olla se iloinen kassatäti ja olenkina asiasta saanut palautetta, kun vakioasiakkaat ovat sanoneet että kun olen aina pirteä.
Kkohteliaisuus ja käytöstavat ovat niin pieniä asioita, joista ei pitäisi olla vaivaa kenellekään. Mutta pieni kohteliaisuus tekee uskomattomia toisen ihmisen päivässä.
LaesaK:
VastaaPoistaNiinpä! Ja tämä Tampere on oikein tientukkijoiden ja pyöräilijöidenvihaajien luvattu maa. Olen monesti saanut haukut kun olen nätisti soittanut kelloa pyytääkseni tietä ja joutunut satoihin vähältäpiti -tilanteisiin kun ihmiset poukkoilevat eteen ja tekevät äkkipysähdyksiä eturenkaan eteen.
Itse vaikka kuinka lapsirakas olenkin, niin en kyllä kestäisi myöskään tuollaista. Ja äidissähän se vika on, ei lapsi ymmärrä miksi joku asia ei ole sovelias!
Itse pyrin aina olemaan kohtelias myös tympeille kassahenkilöille. Pitää tunnustaa, että puhdasta v-mäisyyttäni saatan olla ylitsevuotavan kohtelias jos olen saanut nihkeää palvelua tai kassahenkilö on töykeä. :D Olet kyllä varmasti piristysruiske työpaikallasi, mukavat ja iloiset työntekijät muistetaan kyllä !
Joo ja ne haukut tulee yleensä vanhemmilta ihmisiltä, joiden luulisi oppineen liikennesäännöt :/ On se vaan kummaa hommaa! Tänään taas saanu henkensä kaupalla polkea koulusta takaisin, kun yhtäkkiä peilijäässä olevalla tiellä joku keksi "väistää" mua hyppäämällä mun eteen.. Kyllä siinä tuli muutama ärräpää suusta.
VastaaPoistaNiinpä ja aikuinen sille lapselle opettaa tuollaisilla keinoilla ettei muista tarvi välittää..
Sama itellä, että kiittelen ja lirkutan kaikille tympeille. Täällä oli yksi kassatäti, joka ei ikinä sanonu mitään niin otin ihan tavaks saada siltä edes yksi sana tai katsekontakti.. Ei varmana tykänny musta sen enempää kuin mä siitä :D Että ihan oikein ylitsevuotava kohteliaisuus, siinä on kuitenkin kaks ihmistä ja pitäis siinä hetken pystyä olla vuorovaikutuksessa!
Hyvä postaus. Mut on lapsesta asti opetettu hyville käytöstavoille ja ne tulee kuin itsestään. Myyjiä/kassoja tervehditään , kiitetään, pyydetään anteeksi, ovi aukaistaan muille, bussissa tuskin olen ainut matkustaja...ehkä tietynlaista nöyryyttä, mutta samalla toisten kunnioittamista.
VastaaPoistaMikääne i ärsytä täydessä bussissa niin paljoa kuin teinit jotka valtaavat penkit reppuineen ja vanhukset joutuvat seisomaan käytävillä. Kyllä, olen myös se joka huomauttaa kassista jos se on viereisellä penkillä ja on mahdollisuus päästä istumaan. Kerran kysyin onko kassikin maksanut lipun hinnan kun on siinä viereisellä paikalla...xD. Ei ollut kassi maksanut. Olen myös huomauttanut nuorille (en ole itsekään mikään vanha, mutta...) jos ois aihetta päästää vanhempi henkilö istumaan. Itse joudan hyvin seisomaan mutta istun jos on tilaa ja ei vaadi suurta uhrausta luovuttaa paikkaa toiselle.
Nyt äitinä kuljen usein rattaiden kanssa. Olen huomannut miten on vaikeaa pitää sitä ovea auki jotta pääsisin nopeasti rattaineni pois tien tukkona. Uhallani kiitän oven aukaisusta jos joku ei vaivaudu pitämään ovea auki vaan seistä toljottaa vieressä ja katsoo kun teutaroin rattaineni ovesta.
Kyllä, juoisen myös ääneen jos mummot pitävät torikokoustaan kaupan aulassa niin ettei tiedä mistä pääsee ohi.
Ja näitähän riittää
Onneksi on siis vielä olemassa sinun kaltaisiasi äitejä, jotka välittävät siitä miten lapset käyttäytyvät ja olettavat lapsiltaan hyviä tapoja!
VastaaPoistaNiistä lapsista kasvaa toiset huomioon ottavia aikuisia. Tuntuu, että se ei ole kaikille vanhemmille lainkaan tärkeää kuinka lapset kohtelevat muita.
Kaikilla olis niin paljon mukavempi olla, jos otettaisiin kanssaihmiset huomioon. Itse kyllä aina jos huomaan, että jollakulla on juuri rattaiden kanssa ongelmia, tarjoan apuani. Omille lapsilleni, sittenkun niitä hankin, aion opettaa yksinkertaisesti vanhan totuuden, että kun kohtelee muita niinkuin haluaisi itseään kohdeltavan, elämästä tulee helpompaa!
Ihanaa kun on muitakin käytöstapanatseja kuin minä. :D