maanantai 4. huhtikuuta 2011

Töppöstä toisen eteen!

En kai ole ehtinyt kertoa, että minuun puri tuossa aivan mieletön liikuntakärpänen pitkästä aikaa. Olen koko ikäni aiemmin liikkunut; tanssinut, ratsastanut, lenkkeillyt, harrastanut karatea, voimistellut, käynyt salilla jne. mutta viimeisen parin vuoden aikana, osittain johtuen isoista elämänmuutoksista ja muutenkin motivaation unohtumisesta, olen päässyt rutkasti hieman repsahtamaan. Olin parhaimmillaan kunnossa, joissa sain Puolustusvoimien naisten kuntotestistä kiitettävän  tuloksen sekä juoksin cooperissa hyvän tuloksen, reilut 2800m.



Olen lihonut siitä ajasta reilusti yli kymmenen kiloa. Ja se kyllä nakertaa. En mahdu enää joihinkin vaatteisiin, jotka vielä pari vuotta sitten sopivat. Tykkään kyllä kurvikkaista vartaloista ja oma ruumiinrakenteeni on juuri siihen sopiva; isot tissit, kapea uuma ja leveät lanteet. Minusta ei saisi tasapaksua tekemälläkään ja kun siinä ylä-asteikäisenä olin oikeasti todella laiha ruikku, näytin aika kolholta. Mutta nyt juurikin siihen uumaan on kertynyt liikaa ylimääräistä ja tahdon siitä eroon.

Viimeiset pari viikkoa olen päivittäin liikkunut niin, että olen saanut hien pintaan ja sykkeen nousemaan. Olen lenkkeillyt aina sään ja ajan salliessa yli tunnin reippaita kävely/hölkkälenkkejä ja niinä päivinä kun lenkille ei ole ollut mahdollisuutta, olen tehnyt lihaskuntoharjoituksia ja joogaillut sisätiloissa. Joinain päivinä olen tehnyt kumpaakin. Ja omalla asuinalueellani on supermonta eri paikkaa missä kävellä, ei pääse kyllästymään aina samoihin maisemiin. On niin Kaupin metsät ja lenkkipolut kuin Näsijärven ranta kilometrin päässä kuin sitten ihan asfaltoitua tietä ja lähiöitä ja puistoja mihin suuntaan vaan haluaa lähteä. Viimeksi eilen kävelin Kalevaan ja kiertelin Kalevankankaan isoa hautausmaata, joka on mielettömän kaunis paikka.

Koska olen aivan käsittämätön sokerirotta, on ruokavalioni ollut myös osasyy painonnousuuni. Nyt olen karsinut herkkuja ja muutenkin panostanut enemmän siihen, mitä suustani alas laitan. Ja kyllä, olen ollut paljon energisempi kun olen vähentänyt sokerin syömistä. Olen myös yrittänyt muistaa juoda tarpeeksi vettä joka päivä. Ja arvatkaa mitä? Parissa viikossa on karissut useampi kilo ilman sen kummempaa vaivannäköä. Tavoitteena olisi pudottaa viitisen kiloa vielä pois. Mutta  en aio ottaa siitä mitään isompia paineita, liikkuminen osaa olla todella mukavaa kun sen tekee ilman suurempaa pingotusta.

Haaveilen hieman tanssimisen uudelleenaloittamisesta. Mutta ehkä vielä enemmän kutkuttaisi koittaa tankotanssia.

Ja ihaninta on se, että kohta saan taas fillarin alle ja pääsen liikkumaan sillä minne ikinä mielin. Kunhan tuo eräs saisi vaihdettua siihen takarenkaan, joka viime syksynä levisi. Minun pyöräni näyttää muuten tältä:

Omani on juuri tuollainen auringonkeltainen. Tämä Tunturi Chat on kyllä superkätevä ja kevyt kaupunkipyörä. Rakastan pyöräilyä ja omaa pyörääni suunnattoman paljon.



Mikä on teidän suhtautumisenne liikuntaan?


PS. Postaustoiveita otetaan edelleen vastaan!

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Punapäät ei pääse taivaaseen.

Hittolainen että osaa ihmisellä olla liikaa tekemistä enkä ole pariin päivään ehtinyt lainkaan istumaan alas ja näpyttelemään postausta, sorry!

Mutta täällä taas ja hiuskriisin kera. Tykkään kyllä mun tukasta tämmöisenä, tai siis tykkäsin ennenkuin väri haalistui. Punaisessa aion pysyä, mutta nyt mieleni halajaisi muutamaa astettaa vaaleampaa ja enemmän kupariin/oranssiin menevää sävyä tai jopa oikein punaista-punaista mutta kuitenkin oranssiin päin taittuvaa. Ja kun kuitenkin olen ensiviikolla aikeissa värjätä harmaanvaalean tyvikasvun pois, niin samalla vaivalla vaihdan sävyä. Olen kaavaillut jotain tämänlaista:










Jokainen on omalla tavallaan ihana. Etenkin kirkas punainen vaatii vaan melkoisesti työtä että sen saa pysymään kauniina. Eli suoraväriä. Viihdyn kyllä taas pitkästä aikaa punatukkaisena, ennätys mustahiuksisena on ollut parisen vuotta putkeen mutta jotenkin aina palaan punaiseen. Tässä hieman omaa punapäähistoriaani vuosien varrelta:

2009 

 2009

2010 

 2006
 2005

2007

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Postaus nro. 200 !

Kahdessadas postaus ja en ehtinyt tänään kirjoittamaan mitään järkevää. Joten tässä hillitön kuvaspämmi, aiheena kauniit leivonnaiset ja muut jälkiruoat, näin niinkuin pyöreän postauluvun kunniaksi :






































Sokerihiiri-Krisse kiittää ja siirtyy nukkumaan, huomiseen murut!

kuvat: we♥it.com ja cakewrecks.blogspot.com (joka on muuten ihan hervoton blogi, täynnä ihania ja vähemmän ihania KAKKUJA )