Töppöstä toisen eteen!

En kai ole ehtinyt kertoa, että minuun puri tuossa aivan mieletön liikuntakärpänen pitkästä aikaa. Olen koko ikäni aiemmin liikkunut; tanssinut, ratsastanut, lenkkeillyt, harrastanut karatea, voimistellut, käynyt salilla jne. mutta viimeisen parin vuoden aikana, osittain johtuen isoista elämänmuutoksista ja muutenkin motivaation unohtumisesta, olen päässyt rutkasti hieman repsahtamaan. Olin parhaimmillaan kunnossa, joissa sain Puolustusvoimien naisten kuntotestistä kiitettävän  tuloksen sekä juoksin cooperissa hyvän tuloksen, reilut 2800m.

Olen lihonut siitä ajasta reilusti yli kymmenen kiloa. Ja se kyllä nakertaa. En mahdu enää joihinkin vaatteisiin, jotka vielä pari vuotta sitten sopivat. Tykkään kyllä kurvikkaista vartaloista ja oma ruumiinrakenteeni on juuri siihen sopiva; isot tissit, kapea uuma ja leveät lanteet. Minusta ei saisi tasapaksua tekemälläkään ja kun siinä ylä-asteikäisenä olin oikeasti todella laiha ruikku, näytin aika kolholta. Mutta nyt juurikin siihen uumaan on kertynyt liikaa ylimääräistä ja tahdon siitä eroon.

Viimeiset pari viikkoa olen päivittäin liikkunut niin, että olen saanut hien pintaan ja sykkeen nousemaan. Olen lenkkeillyt aina sään ja ajan salliessa yli tunnin reippaita kävely/hölkkälenkkejä ja niinä päivinä kun lenkille ei ole ollut mahdollisuutta, olen tehnyt lihaskuntoharjoituksia ja joogaillut sisätiloissa. Joinain päivinä olen tehnyt kumpaakin. Ja omalla asuinalueellani on supermonta eri paikkaa missä kävellä, ei pääse kyllästymään aina samoihin maisemiin. On niin Kaupin metsät ja lenkkipolut kuin Näsijärven ranta kilometrin päässä kuin sitten ihan asfaltoitua tietä ja lähiöitä ja puistoja mihin suuntaan vaan haluaa lähteä. Viimeksi eilen kävelin Kalevaan ja kiertelin Kalevankankaan isoa hautausmaata, joka on mielettömän kaunis paikka.

Koska olen aivan käsittämätön sokerirotta, on ruokavalioni ollut myös osasyy painonnousuuni. Nyt olen karsinut herkkuja ja muutenkin panostanut enemmän siihen, mitä suustani alas laitan. Ja kyllä, olen ollut paljon energisempi kun olen vähentänyt sokerin syömistä. Olen myös yrittänyt muistaa juoda tarpeeksi vettä joka päivä. Ja arvatkaa mitä? Parissa viikossa on karissut useampi kilo ilman sen kummempaa vaivannäköä. Tavoitteena olisi pudottaa viitisen kiloa vielä pois. Mutta  en aio ottaa siitä mitään isompia paineita, liikkuminen osaa olla todella mukavaa kun sen tekee ilman suurempaa pingotusta.

Haaveilen hieman tanssimisen uudelleenaloittamisesta. Mutta ehkä vielä enemmän kutkuttaisi koittaa tankotanssia.

Ja ihaninta on se, että kohta saan taas fillarin alle ja pääsen liikkumaan sillä minne ikinä mielin. Kunhan tuo eräs saisi vaihdettua siihen takarenkaan, joka viime syksynä levisi. Minun pyöräni näyttää muuten tältä:

Omani on juuri tuollainen auringonkeltainen. Tämä Tunturi Chat on kyllä superkätevä ja kevyt kaupunkipyörä. Rakastan pyöräilyä ja omaa pyörääni suunnattoman paljon.



Mikä on teidän suhtautumisenne liikuntaan?


PS. Postaustoiveita otetaan edelleen vastaan!