Hyikun on rakeinen kuva, mutta tämä asunto on niin hämärä eikä meillä ole tarpeeksi tehokasta lisävaloa.
Kuitenkin, juoksin aamupäivän kaupungilla lahjaostoksilla, pähkin pitkään lahjapaperin kanssa, perinteinen joulupaperi on ehdoton no no. Viimevuonna pakkasin lahjat ruskeaan voimapaperiin, sitä edeltävänä mustaan paperiin jossa oli valkoisia pääkalloja. Tänä vuonnakin ajattelin käyttää taas voimamapaperia, mutta sitten löysin tuon ihanan läpikuultavan, rapisevan pakkauspaperin, juuri sellaista johon vanhoissa elokuvissa kääritään vaateputiikeissa ostokset. (Varmasti niin tehdään jossain edelleenkin, mutta antakaa minun romantisoida tämä!)
Rakastan lahjojen ostamista, mutta vihaan sitä lähes yhtä paljon. En tahdo antaa kenellekkään mitään turhaa, en persoonatonta enkä saajalleen sopimatonta. Käytän pitkät ajat ja useat A4-paperit pohtiessani ja listatessani ihmisiä ja mahdollisia lahja-ajatuksia, ja aina joukossa on joku, kenelle lahjan ideoiminen on melkoinen haaste. Tänä vuonna se on Muori, äitini äiti, joka on tulossa myös äidilleni joulun viettoon. Mitä antaa ihmiselle, joka ei tarvitse mitään tavaraa? Ei käytä alkoholia, ei oikein syö mitään makeaa? Tällä hetkellä ainoa ajatus on tehdä jotain itse, painaisinko itse tyynyliinan, vai mitä ihmettä teen?
Rakas isoisäni nukkui pois viime keväänä, ja ennen olemme käyneet aattona heidän luonaan, jolloin olemme tuoneet koko perhe yhteisen tuomisen. Tämä joulu on erilainen monellakin tapaa verrattuna edellisiin, sillä normaalisti olemme puolisoni kanssa viettäneet joulua kaavalla: äidille syömään aamupäivästä ja hänen suvun puolelta tulleiden lahjojen avaaminen, sitten ollaan käyty tervehtimässä hänen vanhempiaan ja siitä vielä menty isäni perheen luo syömään lisää ja avaamaan lisää lahjoja, isäni perhe kun asuu muutaman kilometrin päässä äitini kotoa. Se on ollut ihan toimivaa ja mukavaa, mutta aina on joutunut tekemään aikatauluja, tästä joulusta tulee kiireetön. Isäni lähtee vaimonsa kanssa jouluksi ulkomaille ja muori tulee äidille.
On ihana ajatus, että aatto ei tulekaan olemaan hosumista paikasta toiseen, vaan voimme rauhassa olla omalla porukalla koko aaton. Hosuminen on ennen ollut puolipakollista, sillä sisarpuoleni, senverran nuoria vielä, ovat odottaneet meitä vierailulle aattona. Ensiviikonloppuna isäni perhe järjestää pikkujoulut, jossa vaihdamme pienet lahjat ja syömme joululounaan, ja jouluaatosta tulee ihanan kiireetön. Koko ilta äidin luona, vain äiti, muori, pikkusisko, minä ja Puolisko.
Tämä on siinäkin valossa hyvä järjestely, sillä ensimmäinen joulu ilman Vaarin turinoita voi nostaa tunteita pintaan, itse kullakin.
Joulupäivä on taas perinteinen, menemme Puoliskon isän luo, syömään taas lisää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nyt on teidän vuoronne kommentoida, keskustella, antaa palautetta, toivoa, ehdottaa ja kritisoida! Sana on vapaa.