Purr-nausta.

Tältä näytin tänään. Parvekkeella oli todella kummallinen valo, siksi näistäkin tuli hiukan hassun värisiä vaikka kuinka säädin.

Rakastan tummaa huulipunaa, ja aamulla ajattelin että voisin pitkästä aikaa laittaa maksan väriset huulet. Huuliani maalatessa muistin kuitenkin miksi en käytä tummaa punaa, huuleni, etenkin ylähuuleni on niin kapea ja tumma väri syö sitä entisestään, kuten alla olevassa kuvassa voitte todeta:

Ylähuuli on lähes olematon. Vaikka tämänkaltainen tumma puna näyttää muissa blogeissa ja lehtikuvissa aivan ihanalta nudesilmien kanssa. No, nudesilmät näyttää minullakin kivalta mutta yhdistän ne jatkossakin imartelevampaan paloautonpunaiseen.

Pidän muuten kasvonpiirteistäni, ne ovat tasapainoiset ja hieman erikoiset, ne ovat minun kasvoni. Mutta jos jotain haluaisin muuttaa, se on juuri huulteni koko. Hieman täyteläisemmät huulet, ei mitään Johanna Tukiainen -luokkaa. En pidä täytepistostakaan ihan mahdottomana ajatuksena jossain vaiheessa elämääni.

Mutta punan värillä voi tehdä paljon, kiilloilla ja sävyillä voi huijata huulten kokoa. Onneksi.

Kai jokaisella on jokin kohta itsessään johon ei ole tyytyväinen? Onneksi niitä "parempia" puolia korostamalla voi viedä huomiota pois niistä "heikommista". Se on pätevä nyrkkisääntö.