Party Monster (2003):
Fenton Baileyn ja Randy Barbaton ohjaama mieletön visuaalinen pläjäys. IMDB sanoo näin:
"This is the true story of Michael Alig, a Club Kid party organizer whose life was sent spiraling down when he bragged on television about killing his drug dealer and roommate."
Elokuva on hämmentävä ja hämärä kaikessa värikkyydessään ja niin irti harmaasta arjesta, kun vain voi. Macaulay Culkin tekee loistavan pääroolin eivätkä muutkaan näyttelijät (mm. Marilyn Manson, Chloë Sevingy ja Seth Green) jätä kylmäksi. Tämä vaan on yksinkertaisesti loistava elokuva. Kaikki Club Kidit näyttävät niin hyvältä, että ei hyvää päivää! En keksi elokuvasta yhtään vikaa, soundtrack on huippu ja alla olevan kohtauksen biisi oli pitkään minulla kännykän soittoäänenä!
Velvet Goldmine (1998):
Tämä elokuva vaikutti teini -ikäiseen minuun niin syvästi, että ette usko. Ja edelleen, tämä elokuva ei ole menettänyt hohtoaan vaikka ensinäkemisestä alkaa jo olemaan aikaa.
iMDB sanoo näin, (sisältää juonipaljastuksia!) :
"In 1984, British newspaper reporter Arthur Stuart is investigating the career of 1970s glam rock star Brian Slade, who was heavily influenced in his early years by American rock singer Curt Wild, whose show was quite crazy for his time. Written by Anonymous
1971: Glamrock explodes all over the world and challanges the seriousness within the flowerpower generation by means of glitter and brutal music. Brian Slade, a young rockstar, inspires numerous teenage boys and girls to paint their nails and explore their own sexuality. In the end Slade destroys himself. Unable to escape the role he created for himself, he plots his own murder. When his fans discovers that the murder is a fake, his star falls and he is forgotten about. 1984: Arthur, a journalist working for a New York newspaper, gets assigned the story about the fake murder of Brian Slade. When Arthur was young and grew up in Manchester, he was more than a fan of Slade. Reluctantly he accepts the assignment and starts to investigate what happened his old glamrock hero."
Minulla on tämän elokuvan VHS -kasettikin vielä tallessa. Se on nauhoitettu vuokrafilmistä. Se on katsottu liki puhki. Voi, nuorimmat lukijat eivät muista lainkaan aikaa, kun elokuvat katsottiin videolta ja kun sitä katsoi tarpeeksi usein, nauha alkoi kulumaan puhki ja se aiheutti kuvan ja äänen vääristymisen.
Mutta tämä elokuva on minulle niin rakas, olen myös niin suuri kummankin päänäyttelijän (Jonathan Rysh Meyers ja Ewan McGregor) suurista suurin fani, siinä on ehkä maailman komeimmat miehet David Bowien ohella. :D
Ylläolevalla videolla on yksi suosikkikohtauksistani elokuvassa, ja tässä on toinen:
Elokuvan maskeeraus ja puvustus on uskomatonta, samoin näyttelijöiden suoritukset. Elokuvassa esiintyy myös pienessä sivuosassa ikisuosikkibändini Placebo, kylläkin nimellä Flaming Creatures.
Hahmot pohjautuvat legendaarisiin artisteihin ja henkilöihin (David Bowie/Ziggy Stardust, Iggy Pop, nuori Oscar Wilde, Marc Bolan...) ja pakko mainita myös elokuvan soundtrack, joka on vaan mielettömän hyvä.
Kattava informaatio elokuvasta löytyy täältä.
Dorian Gray (2009):
Olen hillitön Oscar Wilde -fani ja hillitön fani The Picture of Dorian Gray -kirjan, johon tämä kaunis Oliver Parkerin elokuva perustuu. Kirja on julkaistu vuonna 1890 mutta tarinaa ei ole aika syönyt ja tämä ilmeisesti uusin elokuvaversio on uskomattoman hieno. Ben Barnes Dorianina loistava, vaikka kirjassa Dorianin tukka on vaalea on Barnes niin kaunis, että tuollaisella yksityiskohdalla ei ole väliä.
Elokuvan synkkä viktoriaaninen lavastus ja puvustus on lumoava ja uskottava ja vaikka elokuvassa on muutamia tämän päivän erikoistehosteita, se ei haittaa sillä elokuva on kirjalle tarpeeksi uskollinen.
IMDb kertoo näin:
"A corrupt young man somehow keeps his youthful beauty eternally, but a special painting gradually reveals his inner ugliness to all."
Elokuva on samalla ylistys kauneudelle, mutta myös sen petollisuudelle ja katoavaisuudelle.
Marie Antoinette (2006):
Tässä taas on niin suloinen elokuva ettei mitään rajaa ja tämä filmi on inspiroinut minua sisustuksessa niin paljon. Rakastan viktoriaanista synkkyyttä, mutta myös hattarainen rokokoo on vastustamatonta.
Sofia Coppola on yksi suosikkiohjaajistani ja tämä elokuva on mielestäni yksi hänen parhaitaan.
Elokuva on niin ihanan hölmö taustalla soivan nykypäivän popmusiikin kanssa, mutta samalla traaginen. Marie Antoinette on kiehtova henkilö historiassa mutta tämä elokuva on lähinnä ylistys sokeriselle rokokoolle, isoille hiuslaitteille, leivoksille ja hullulle tuhlailevaisuudelle. Vaikka oikean Marie Antoinetten tarina on hieman erilainen, ovat Coppola ja Kirsten Dunst (joka on yksi maailman kauneimpia naisia!) luoneet tästä Mariesta uskomattoman hurmaavan kaikkine paheineen.
Näin sanoo ystäväni IMDb:
"The retelling of France's iconic but ill-fated queen, Marie Antoinette. From her betrothal and marriage to Louis XVI at 15 to her reign as queen at 19 and to the end of her reign as queen and ultimately the fall of Versailles."
"Let them eat cake!"
Säästän loput suosikkini myöhemmäksi, joten tulevaisuudessa voitte varautua uusiin elokuvahypetyksiin!
