Korulauseita

Olen kovin innostunut asusteista, etenkin koruista tällä hetkellä, pukeudun yleisesti ottaen niin tylsästi (lue: musta mekko, mustat legginsit, musta neule ja villasukat) niin erikoisilla ja hauskoilla koruilla saa niinkin yksinkertaisesta kokonaisuudesta huolitellumman ja mielenkiintoisemman. Koruvarastoni on myös viimekuun aikana täydentynyt muutamalla yksilöllä, yhdet ihanat jo esittelinkin.

Näitä olen käyttänyt viimeaikoina eniten, mukana on sekä uusia että vanhoja suosikkeja:

Nämä Kalevalan pronssiset Neitsyt Maria -korvakorut olen aikoinaan saanut äidiltäni ja ne ovat minulle todella rakkaat. Tykkään pronssista materiaalina, se ei ole liian juhlava eikä tee tämänkääntyylisistä riippukorviksista liian tätimäisiä. (Kammoan esimerkiksi niitä klassisia riipuvia kultaisia pisarakorvakoruja.)
Nämä ovat todella kauniit korvakorut ja myöskin arvokkaan näköiset. Toimii arkivaatteiden kanssa kivana kontrastina ja juhlavammassa kokonaisuudessa korostamaan juhlavuutta.

Tämän keltakultaisen ketjun ja riipuksen olen saanut vuosipäivälahjaksi. Se on kelttiläinen/neopakanallinen kolmoisspiraali (triskeli) jonka selityksistä yleisin  taitaa olla maa, meri ja taivas. Lisää kuvion symboliikasta voi halutessaan lukea lisää täältä. Koru on minulle yksi rakkaimmista, toki myös se on yksi rahallisesti arvokkaimpia korujani.

Tämä messinkinen kukkaromedaljongi taas on ihan Seppälästä, vieläpä alennusmyynnistä mutta se on niin suloinen. Kukkaro on tosiaan medaljongimaisesti avautuva ja melko massiivisen kokoinen (n. 6 cm x 4 cm).
Ihanan persoonallinen kapistus, tuossa voisi sitäpaitsi kuljettaa jotain pientä, kuten vaikka bussirahaa tai aspiriinia hätätapauksiin.  :D

Myös nämä ovat Seppälästä, hinguin näiden perään monta viikkoa ja vaiheilin raskinko ostaa muovisia korvakoruja edes hintaan 4,95 € etenkin kun ajattelin etteivät nämä ole ihan sieltä käytännöllisemmästä päästä, sillä nämä ovat aika hurjan kokoiset, kumpikin kirsikka on läpimitaltaan parisen senttiä ja koko systeemi on n. 5 cm x 5 cm suuri. Koko päivää näitä ei voi korvissa pitää, senverran painavat ne ovat ja aina jäämässä kiinni niin tukkaan kuin kaulahuiviin, mutta oi ne ovat niin ihanat. (Plus sopivat yhteen tatuoinnin kanssa, se on toki tärkeintä kaikista!).

Nämä pääskyskorvakorut on äitini ostanut yli kymmenen vuotta sitten Ahvenanmaalta, jossa siihen aikaan oleilimme kesäisin perheen kanssa. Ne on valmistettu Ahvenanmaan graniitikivestä ja kaikessa yksinkertaisuudessaan ne ovat suloiset ja sievät. Äiti ei itse käyttänyt näitä, joten hän lahjoitti nämä minulle. Nämä aarteet olivat vielä lojuneet unohdettuina vuosikaudet korulippaan pohjalla, onneksi bongasin ne sieltä etsiessäni ihan toista asiaa. Vaikka nämä ovat umpikiveä ovat nämä yllättävän kevyet.

Yhteenvetona voi päätellä, etten ole pikkusievien ripellysten ystävä mikäli tulee koruihin. Mielummin liian massiivinen, kuin pikkuruinen. Pidän selkeistä muodoista niin koruissa kuin esimerkiksi printeissä ja sisustuksessa.

Esimerkiksi, jos joskus menen naimisiin tahtoisin tämän vihkisormuksekseni:

Kuva lainattu kalevalakoru.fi

Kalevalakorun Huurre -sormus edustaa likimain täydellisesti juuri minun tyylistäni sormusta ja olen hulluna muutenkin Kalevalakoruihin.

Millaisista koruista te pidätte? Vai käytättekö koruja ollenkaan?


PS. Lähitulevaisuudessa on tulossa juttu Garnierin paljonpuhutusta BB -voiteesta johon olen nyt muutamana päivänä tutustunut. Ja rakastunut.