Blogihaaste: Minä vuonna 2006

Tämä http://bloggaushaaste.blogspot.com -blogin haaste on niin hauska, että en malttanut olla vielä tarttumatta siihen. Haasteessa pitää kertoa itsestään vuonna 2006. Aloitetaan!



Ensinnäkin, vuonna 2006 täysi-ikäistyin ja näytin tältä:

Kuvassa olen vuoden 2006 Provinssirockissa.

Kuten voitte huomata, minulla on kuvassa kihlasormus. Olen kuvanottohetkellä 18 -vuotias ja kihloissa ensimmäisen pitkäaikaisemman poikaystäväni kanssa. Että terveisiä vaan Mikolle, jos satut lukemaan tätä! :D

Vuonna 2006 olin vielä täynnä uhmaa ja shokeeraamisenhalua, kapinamieltä ja vaihtuvia aatteita. Riekuin yökaudet juhlimassa vaikka opiskelin samaan aikaan, jotenkin kuitenkin sain hoidettua koulunkin. Aloitin koulun vuonna 2005 ja sen myötä kulkemisen Tampereelta Vammalaan. Vuonna 2006 Vammala oli vielä Vammala, eikä mikään Tyrvää. Samaisena vuonna muutin myös pois kotoa, Tampereen keskustaan Hämeenpuistossa sijaitsevaan soluasuntoon.

Koska blogini käsittelee hyvin pitkälle kosmetiikkaa, täytyy myös muistella 5 vuoden takaisia kosmetiikkamieltymyksiäni. Suosikkituoksuni oli tuolloin Laura Biagiotin Due Donna, jota käytin useamman pullon. Minulla on sitä edelleen olemassa pullonloppu ja sen nuuhkaiseminen vie minut aina noihin aikoihin. Meikkasin tuohon aikaan värikkäästi ja paljon voimakkaammin kuin nykyään. Jälkeenpäin miettien meikkasin todella rumasti ja piirsin kulmakarvani kapeiksi, katkonaisiksi viivoiksi, kuten tässä kuvassa näkyy:

Silti meikkaamiseni oli jo rauhoittunut edellisen vuoden hurjista kokeiluista, tässä esimerkkikuva niistä:

Marilyn Manson oli tyyli-idolini ja sen näkee, tuo meikki ei
ole edes hurjimmasta päästä :D

Kajali oli tuolloin kaikkein käytetyin meikki. Edellisen vuoden vitivalkoisesta meikkivoiteesta sentään oli jo hieman rauhoituttu.

Olin 2006 aika pihalla kaikin puolin, etsin omaa tyyliäni ja saatoin näyttää erilaiselta joka viikko. Otin sinä vuonna myös elämäni toisen tatuoinnin, vasemmassa sisäranteessani olevan tähden. Kuten kuvista voi huomata, lävistykset olivat silloin iso osa tyyliäni ja vielä pari vuotta myöhemminkin, tänä päivänä minulla on  kasvoissani yksi ainoa koru.

Vaihdoin hiusväriä melkein viikottain, tuolloin kävin läpi varmasti koko väriskaalan. Tuo kuvissa näkyvä Stargazerin punainen Golden Flame -väri oli suosikkini, ja ihan hyvin voisin edelleenkin räväyttää ja värjätä sillä hiukseni, senverran hienon värinen se on.

Pukeutumisessa hain myös tyyliäni, mutta nyt olen salaa hieman kateellinen silloiselle minälleni, joka uskalsi huoletta yhdistää tuollaisia värikaaoksia joita kuvissa näkyy, tänä päivänä kun luotan vain mustaan väriin ja uskallan lisätä siihen vain hieman jotain kirkkaampaa väriä. Siinä kun nykyään kuljen aina hameessa ja mekossa ja kartan housuja, oli tuolloin harvinaisempaa nähdä minulla helmat kuin farkut tai vakosamettihousut. Taisin omistaa tuolloin myös vain yhdet ainoat korolliset kengät, tennarit ja maiharit olivat tuolloin enemmän juttuni, tänä päivänä tuokin asia on toisin. Siinä, missä omistan useat kymmenet korkokengät on minulla parit tennarit ja yhdet vanhat maiharit.

Olin kaikenkaikkiaan tuolloin aika huoleton pukeutuja ja meikkaaja, nykyään harkitsen ja valikoin ulkonäköni palaset paljon tarkemmin ja stressaan niistä enemmän, voisi tehdä hyvää saada takaisin tuota huolettomuutta.

Haasteessa pyydettiin myös kertomaan sen ajan musiikki-, kirja-, ja elokuvamieltymyksiä. Suosikkejani olivat mm. Marilyn Manson, Korn, Skunk Anansie, Smashing Pumpkins, System of a Down, Placebo, Manic Street Preachers, David Bowie, Tehosekoitin sekä konemusiikki ja punkki. Kuuntelin jo silloin musiikkia todella laidasta laitaan. Nuo vanhat suosikit ovat säilyneet takaraivossa, vaikka aktiivisemmassa kuuntelussa on tänä päivänä vain muutama. Voisin sanoa tänä päivänä, että musiikkimakuni on laajentunut entisestään. Tänä päivänä kotonani soi David Bowien lisäksi hyvin pitkälle erilainen indie-, neofolk-, syntikkapoppi- ja blackmetalmusiikki.

Tuolloin rakastin festareilla rypemistä, nykyään olen liian mukavuudenhaluinen moiseen. Tuohon aikaan riehuin myös kaikenmaailman mielenosoituksissa ja vallatuilla taloilla. Edelleenkin osallistun vastaaviin tapahtumiin, mutta hieman eri hengessä, enää ei ole niin valtavaa tarvetta tehdä itsestään ja ajatuksistaan niin suurta numeroa.

Suosikkielokuvani taas ovat edelleen pitkälle samoja kuin tuolloin, toki matkan varrelta on mukaan tarttunut myös uusia. Esimerkiksi Velvet Goldmine on ollut supersuosikkini niin kauan kuin jaksan muistaa, samoin Tim Burtonin tuotanto ja Tuulen viemää. Elokuvamakuni on aikuistuttuani kehittynyt kuitenkin valtavasti, tänä päivänä nautin elokuvista joista 18 -vuotias Krisse ei olisi varmastikaan saanut irti mitään.

Olen aina lukenut paljon, siitä asti kun olen oppinut 6 -vuotiaana lukemaan on minulla aina ollut jokin kirja,  yleensä useampi, kesken. Kun nyt vanhempana olen ahminut klassikkoteoksia, nuorempana lukemiseni painottui enemmän mielenkiintoisten henkilöiden elämänkertoihin ja puhtaaseen viihteellisyyteen. Tänä päivänä pystyn keskittymään vaikeaselkoiseempaankin tekstin, joka olisi ollut 18 -vuotiaalle, levottomalle Krisselle vaikeaa. Niin se ajatusmaailma vain muuttuu, toki muutamia samoja suosikkeja on myös tällä saralla 18 -vuotiaalla ja 23 -vuotiaalla minulla, kuten David Bowien elämänkerta, Pirkko Saision teokset ja Sofi Oksasen Stalinin lehmät. Aina olen kuitenkin ollut ahkera kirjastokortin vinguttaja :)

On hieman vaikeaa ajatella punastumatta noita aikoja, sillä olin niin levoton, tyhmänrohkea ja rääväsuinen. Tein niin monia tyhmyyksiä, joita en tänä päivänä edes harkitsisi tekeväni. Olen siis aikuistunut, kuten väkisin tuppaa käymään. Mutta olen oppinut paljon, olen laittanut elämänarvoja uusiksi ja oppinut ajattelemaan omaa nenääni pidemmälle, olen oppinut virheistäni kantapään kautta, noussut aina kaaduttuani pystyyn ja oppinut käytöstapoja. Sitä kutsutaan kasvamiseksi ja olen silti iloinen, että monista vastoinkäymisistä ja epätoivon hetkistä huolimatta olen saanut oppia erehdyksen kautta, ilman niitä en varmasti olisi tälläinen kuin nyt olen. Ja asuu minussa edelleenkin pieni pahis, en ole saanut lopetettua tupakointia, kiroilen liikaa, en aina ajattele ennenkuin avaan suuni ja kapinoin edelleen monia normeja vastaan. Jossain sisälläni asuu vielä se shokkiväritukkainen Krisse, jolla on aina mielipide kaikesta ja tuuliviirin luonne.