Täydellinen porkkanapää

 Ajattelin hieman repäistä ja  vaihtaa hiusväriä kirkkaampaan. Olen pitkään viihtynyt tummemmissa ja myös luonnollisemmissa punaruskeissa hiuksissa. Mutta nyt elän muutenkin isojen muutosten aikaa, joten hiuksenikin oli aika muuttua hieman, tässä tulos, lyhyempi otsatukka ja upea väri:

Kuvassa esiintyvä kampaus on maailman helpoin; Tukka nippuna käteen, kiepautus ympäri ja isolla klipsillä, omassa tapauksessani sellaisella nokkaklipisillä, kiinni.

Olen ennenkin kehunut maasta taivaisiin L'Oreal Parisin Préférence -hiusvärit kotivärejen kuningattariksi intensiivisten sävyjen, helpon levittämisen, täydellisen valumattomuuden ja loistavan pysyvyyden vuoksi.

 Féria -sarjasta löytyy hieman radikaalimpia värejä kuin sisarsarjoistaan ja nämä ovat jopa uudistaneet pakkauksensa nuorekkaammiksi ja sähäkämmiksi sekä  uudistaneet hieman sävyvalikoimaa. Ja hei, he ovat L'Orealilla heittäytyneet niinkin leikkisiksi että mukana tulevat kumihanskat ovat mustat. Pieni mutta ilahduttava vaihtelu!

Käyttämäni sävy 7.46 Pure Paprika on jo vanha tuttavuus minulle, olen vuosien aikana muutaman kerran värjännyt tällä mutta vaalennettuun tukkaan. Punaiseen pohjaan väristä tuli vielä intensiivisempi ja juuri niin hehkuvan kuparinen kuin toivoinkin. Blondissa tukassa tämä on täysi porkkanaoranssi.

Välihuomautus: Vaikka kuvissa esiintyy savuke, en todellakaan tue tupakanpolttoa tai sen aloittamista. Älkää tehkö kuten minä teen, vaan kuten minä sanon.

Hiuksissa on tällähetkellä hieman tyhmäpituus, sillä kasvatus on vielä kesken. Tavoite on tästä vielä noin 6-7cm pidemmät hiukset. Leikkauksella ja värillä voi kuitenkin pelastaa paljon. Latvat ovat hieman kehnossa kunnossa ja jos nyt tehokkaan ölyhoidonkaan tuloksen saa niitä kuntoon, on taas saksille töitä.

Meikki on silmien osalta kevyt; keltakultaa monesti mainitusta Mini-Manlysta, hieman lämmintä kupariruskeaa luomivakoon ja alaluomelle sekä ripsiin pari kerrosta Avonin SuperShockia sävyssä brown black. Se on ihan kiva ripsiväri, voi olla että se saa aikanaan tarkemman esittelyn. Mitenkään erikoinen maskara ei kuitenkaann ole kyseessä, mutta toimii ihan kivasti erottelevana ja luonnollisemman sävyisenä ripsivärinä silloin kun tahtoo luonnollisempaa ilmettä myös ripsiin. Supereista shokeista ei ole tietoakaan, eikä ripsiväri juurikaan pidennä vaikka lupaa niin tehdä. Mutta niin, tästä tuotteesta lisää ehkä myöhemmin.

Kulmat on sävytetty mattaruskella luomivärillä ja meikkipohjana on Avonin niinikään mitäänsanomaton Ideal Shade -meikkivoide vaaleimmassa sävyssä ivory ja viimeistelynä saman lafkan itseasiassa todella pätevä Color Trend Oil Control Translucent -kivipuuteri, josta on myöhemmin varmasti tulossa lisää asiaa sillä se on oikeasti toimiva tuote. Vaikka olen mineraalien suuri ystävä, testailen toisinaan näitä perinteisiä meikkivoiteita. Tämäkin kyseinen Avon on OK, mutta tuskin oman postauksen arvoinen.

Huulissa on sipaisu Lumene Natural Coden klassisenpunaista huulipunaa 15 Vintage Red.


Miltä uusi hiustyyli näyttää teidän mielestänne?


PS. Muistakaa sivupalkin kysely(t)!

Hei kaverit. Koska olen hajamielinen hutilus ja unohdin sivupalkin kyselystä erään oleellisen kysymyksen, jouduin tekemään sinne toisenkin kyselyn. Olkaa kilttejä niinkuin tähänkin asti ja klikkailkaapa myös sitä!


Ja jos vastaus on kyllä, mistä te haluatte nähdä videokuvaa?

Parempia päiviä

 Huomasin jo alustavasti sivupalkkiäänestyksen perusteella, että vaate- sekä asustejutut saattaisivat kiinnostaa. En ota vastuuta jos tylsistytte kuoliaaksi, mutta tässä tätä nyt olisi, jopa muutamalta eri päivältä! Rakas kamerani on rikki ja korjattavana, toivottavasti se saadaan elvtetettyä. Sen aikaa joudutte tyytymään iPhone -kuviin.

Kuten sanottu, en ole kauhean mielikuvituksellinen pukeutuja. Kesällä vaatteiden kriteereinä on tasan kolme asiaa; suojaa tarpeen mukaan auringolta, on mukava päällä (sisältää sen ettei vaate tukehduta kuumuuteen) ja nättiys.

Näyttää kuin olisin raskaana vaikka oikeasti se on toppi joka lörpöttää vatsasta :D

Tämä luonnonvaalea pitsibolero on kätevä, se on söpö ja suojaa herkkää nahkaani palamiselta. Se on ostettu Seppälästä viimevuonna, jostain jämäalennusmyynneistä, tykkään siitä todella paljon. Läpikuultava  pitsi on muutenkin minun juttuni etenkin kesäisin, kuten huomata voi myös tummansinisistä pitsilegginseistä. Ne ovat myös Seppälän alekorista, varmaan jo pari vuotta sitten ostetut. Sain muuten juuri uudet samanlaiset. Kuvassa näkyvät yksilöt ovat haarovälistä niin rikki, etteivät ne kelpaa enää puettaviksi kuin shortsien kanssa. Shortsit ovat Lindexiltä, minulla on muuten melkoinen kokoelma shortseja vaikken muuten niin housuista perusta. Lyhyet shortsit ovat kiva hameenkorvike. Toppi on ikivanha ja taitaa olla GinaTricotista ja huivi taas kirpputorilta. Olen kesäisin myös huivien suuuuuuri ystävä, saan auringonpistoksen alta aikayksikön ja muutenkin ne helpottavat sekä nopeuttavat hiustenlaittoa huomattavasti. Sekä suojaavat hiuksia (sekä hiusväriä!) auringolta muutenkin. Niillä saa myös kivaa ilmettä asuun huivin väriä vaihtamalla, omistan niin järkyttävän kasan erivärisiä, -mallisia, -materiaalisia ja -kuvioisia huiveja että pyörtyisitte jos näkisitte sen määrän.

Kaulassa killuva rihkamakoru on muistaakseni Indiskasta ja korvakorut ovat ystävättären antamat. Varpaissa on siniturkoosia halpislakkaa, BeautyUk -merkiltä. Sävyn nimeä en tiedä, sitä ei lue pullossa. Sormenkynnet on lakattu Maybelline New York Forever strong -viininpunaisella lakalla Midnight Red.  Korvan takana oleva voikukka on kyseiseltä pihamaalta nyppäisty.

Joo on ne sätkävehkeet, pätkätyöläisen elämä on joskus hieman nollabudjettista :D

Asusteena myös mustelma ranteessa, hankittu fillarilla koheltamisesta.

Seuraavissa kuvissa taas mennään Näsinkalliolla myöhään perjantai-iltana. Olin hieman hutikassa, se saattaa näkyä naamasta.

Harmaa bolero/mikälie on yksi uusia suosikkivaatteitani. Löysin sen käyttämättömänä jokin viikko sitten Bonus Kirppikseltä. Se on Seppälän Reflex -mallistoa. Uskomattoman kätevä vaate ja oi kuinka mukava päällä. Juuri tuollaiset vaatteet ovat parhaita. Monikäyttöinen, sopii kaiken kanssa ja lämmittää kesäiltoina takin sijasta. T -paita on H&M:n perusmusta peruspaita. Niitä ei ole koskaan liikaa. Tykkään löysistä yläosista ja istuvimmista alaosista. Ostan usein tahallani kokoa liian isoja paitoja, koska pidän siitä että paita hieman "roikkuu". Tässä asussa ei kyllä alaosakaan ole niin istuva. Tummanruskeat täyspuuvillaiset haaremihousut ovat myöskin löytö Seppälän alerekistä joskus pari vuotta sitten. Haaremihousut ja shortsit ovat ainoa poikkeus, jonka teen housujen suhteen. Etenkin pyöräillessä ne ovat huomattavasti mukavammat kuin minihame, ellei tahdo kaiken kansan näkevän alushousujaan. Nämä ruskeat yksilöt ovat materiaalinsa vuoksi uskomattoman mukavat päällä ja mukavan vilpoiset helteillä.

Aurinkolasit ovat muuten myös Seppälästä. Mutta ne ovat nyt jo edesmenneet. Ostin nuo viime kesänä ja rikoin lauantai-sunnuntai -välisenä yönä. Ostan aina halpoja pilipaliaurinkolaseja juuri siksi, että koska olen hajamielinen koheli, hukkaan ja rikon niitä jatkuvasti. Jos minulla olisi monen sadan euron Diorin arskat, en uskaltaisi varmaan käyttää niitä ikinä. Tai sitten istuisin niiden päälle vahingossa.

Näiden haaleanharmaiden niittisandaalien merkistä ei ole mitään käryä, nämä ovat viimevuotinen löytö Bonukselta. Maksoivat muistaakseni 2 €. Mutta sievät, hyvät jalassa ja silti persoonalliset jalkineet.

Sitten vielä kirsikkana kakussa, TheVappulook 2012:

Hauska sattuma että minulla on samat legginsit kuin viimelauantaisissa kuvissa. Omistan minä muitakin leggareita mutta tykkään näistä vaan niin paljon. :D

Kuvissa päälläni oleva laivastonsininen bleiseri on H&M:n alerekistä, omistan samanmallisen myös oranssina. Tämä sininen yksilö on ollut koko kevään yksi ehdottomasti käytetyimpiä vaatekappaleita minulla. Ihana monikäyttövaate, käy arkeen ja juhlaan ja kullanväriset napit tuovat jakkuun kivaa särmää. Malli on myös todella hyvä, istuu kuin valettu ja on sopivan pitkä. Inhoan sitä, että jakku on liian lyhyt. Se ei vaan näytä hyvältä, ainakaan minulla. Helman pitää ulottua reippaasti takapuolen puolelle.

Päällä on myös farkkushortsit, mutta en mene nyt vannomaan ovatko ne samat Lindexin shortsit kuin aiemmissa kuvissa vai eivät. Vapusta on jo senverran aikaa, että en vaan muista. Alla on H&M:n musta perus pitkähihainen yksinkertainen paita. Kengät eivät näy kuvissa, mutta kyseessä on punaiset ballerinat.

Korvissa killuvat jättikirsikat ovat lahjaksi saadut, taitavat olla nekin Seppälästä. Muovinen kuohuviinilasi taas oli tuttavalta saatu Sen sisältö nousi hieman päähän illan kuluessa sekä minulle että kuvaajalle, siksi kuvien taso on heikonlainen.

Yleisön pyynnöstä myös jatkossa on luvassa enemmän vaatejuttuja. Kun sivupalkissa oleva KYSELY päättyy, teen siitä yhteenvedon ja otan samalla opikseni. Kiitos jo vastanneille ja toivottavasti ihmiset jaksavat klikkailla lisää sitä!

Sivupalkkiin ilmestyi kysely!

Olkaa siis ihania ja vastatkaa!

Tähän voitte myös heitellä kommentteja ja ehdottaa  jos mieleen tulee jotain mitä jatkossa tahdotte lukea!

Kuva täältä

DKNY Delicious Night

Donna Karan New Yorkin DKYN - tuoksut lienevät jokaiselle hajuvesien ystäville tuttuja, varsinkin se vihreä omenapommi. En itse koskaan ole kummemmin perustanut tämän merkin tuoksuista, mutta nyt koin positiivisen yllätyksen. Nimittäin tämä sisariensa lailla epäkäytännöllisessä pyöreässä pullossa tuleva tuoksu on aikas ihana. Sain tämän lahjaksi, tai oikeammin kotiutin tämän ihmiseltä joka ei tästä pitänyt, aivan sokkona.

Ensimmäisellä nuuhkaisulla tulee mieleen mustikka. Ja mustikka tuoksuu nenääni vielä voimakkaasti tuoksun jo haihtuessa iholta. Netistä tarkasteltua kuitenkin nenäni ilmeisesti huijaa minua, sillä mustikkaa ei tuoksussa oikeasti ole. Tuoksun alkutahdeissa on pomeloa, inkivääriä, karhunvatukkaa sekä freesiaa. Sydämessä tuoksuu iiris, jasmiini sekä orkidea ja pohjatahteina amber, suitsuke, mirha, patsuli ja vetiver. En ole varma, miltä karhunvatukka tuoksuu mutta ehkä se on juurikin se, joka tuo mustikan minun mieleeni.

Tuoksu on alussa marjainen ja hieman raskas, jopa tunkkainen mutta sitä ei pidä säikähtää, tuoksu pehmenee nopeasti iholla naiselliseksi, syväksi ja lempeäksi kokonaisuudeksi. Vaikka tuoksun nimessä viitataan yöhön, mielestäni tämä tuoksu sopii vuorokaudenaikaan kuin vuorokaudenaikaan.

Tuli kuvaan myös tommonen photobombaaja jota kiinnosti mitä kummaa minä teen.

Ja kenelle tuoksua suosittelisin? En ihan nuorelle tytölle ainakaan. Tämä on paljon "aikuisempi" kuin DKNY:n muut tuoksut, toki perustan tämän mielipiteen vain satunnaisille nuuhkaisuille joita ohimennen olen eri kauppojen hajuvesihyllyillä vuosien saatossa harrastanut. (Ja siltä omenapommilta, Be Deliciousilta tuskin kukaan on voinut välttyä. Vaikka ei osaisi yhdistää nimeä ja tuoksua, haistaessaan luulen monen kuitenkin muistavan haistaneensa sen ennenkin!)

Voisin suositella tätä kenelle tahansa täysi-iän ylittäneelle naiselle, ihan juuri ja juuri 18 -vuotiaille kuitenkin vain iltakäyttöön. Tuoksu sopii elegantille, mutta ei itseään liian vakavasti ottavalle naiselle. Naiselle, joka saattaa desingkengät jalassa ottaa kulmabaarissa kursailematta hanaoluen. Tuoksua kuvataan energiseksi, viipyileväksi ja vietteleväksi ja jopa teräväksi.

Ja jotta postauksessa ei olisi liian vähän kissoja, niin tässä näette miten meillä lämmintä iltapäivää vietettiin parvekkeella:

Alimmassa kuvassa mun keskeneräinen parvekepuutarha. Kasvaa tällä hetkellä laventelia että värinokkosta. Siis yrittää kasvaa. :D Kuvissa poseeraa myös Sandy. Ja Sandyn häntä. Se on kesän merkki kun kissat linnoittautuu parvekkeelle.

Ja näin...

...sai blogi uuden ulkoasun!  :)

Kiirettä pitää mutta yritän ehtiä päivittämään mahdollisimman pian!

Ruusunen

 Tein loistavan löydön Linnainmaan Citymarketista. Olen himoinnut tätä Herbinan Luomuruusu -kasvosaippuaa niin kauan kun se on ollut markkinoilla. Se on vaan jotenkin aina jäänyt ostamatta, on ollut miljoona muuta puhdistusainetta hyllyssä ja vaikka olen tätä usein kaupoissa pyöritellyt, en ole joko raaskinut ostaa tai ajatellut että ostan heti kun saan ensin vanhoja putsareita käytettyä alta pois. Tämä saippua on usein kummitellut mielessäni. Pari kertaa olen jopa lähtenyt tarkoituksella ostamaan tätä, mutta silloin kaupat joissa olen käynyt eivät ole joko myyneet tätä tai se on ollut loppu hyllyistä. Nyt se kuitenkin on minun. Kun bongasin tämän alehyllystä tuohon 3 €:n hintaan, meinasin pissata ilosta housuuni. En epäröinyt sekuntiakaan kun sujautin tämän ostoskoriini.

Tämä on aivan loistava tuote. Olen aiemmin käyttänyt saman Luomuruusu -sarjan kasvovettä ja hullaantunut siihen täysin. Myöskään tämä saippua ei tuottanut pettymystä. Ostin tämän nimenomaan kaksoispuhdistuksen kakkosvaiheeksi ja siihen tarkoitukseen tämä toimii kuin...häkä. Vaikka sana "saippua" kuulostaa etenkin kasvojenhoidossa vähän hurjalta, tämän kanssa ei tarvitse pelätä ihon kuivumista.

En tiedä tykkäisikö talvikuiva ihoni tästä, mutta näin keväällä tämä ainakin hoitaa hommansa mallikkaasti eikä iho kiristä lainkaan pesun jälkeen, tykkään palasaippuan tuomasta nahkeasta tunteesta iholla. Iho tuntuu pesun jälkeen putipuhtaalta ja raikkaalta. Olen käyttänyt useimmin puhdistuksen ykkösvaiheena joko luomuoliiviöljyä tai Herbinan MarjaSpa -emulsiota (Kuinkahan mones pullo sitäkin on muuten menossa, se on vaan hinta-laatu suhteeltaan paras mitä on ja sitä pitää olla aina hyllyssä!) 


Herbina on päivittäiskosmetiikassa, etenkin ihonhoitotuotteissa, ehdottomasti suosikkini. Tuotteet ovat laadukkaita, toimivia ja edullisia.

Saippua tuoksuu ihanan kukkaiselta. Vaikuttaa myös hyvin riittoisalta tapaukselta sillä pieni sipaisu tai kaksi riittää hyvin puhdistamaan kasvot etenkin kakkosvaiheena. Ykkösvaiheenakin tätä voisi testata. Tämä vaahtoaa myös kevyesti ja vaikka tuoksu on vahvako, ei se kuitenkaan jää leijumaan iholle pesun jälkeen.

Myös INCI on ihan vakuuttava ja melko yksinkertainen: Sodium Palmate (Puhdistava, emulgaattori, palmuöljy), Sodium Palmate Kernelate (Puhdistava, emulgaattori, rasvahappo, palmuydinöljy), Aqua (Vesi), Glycerin (Humektantti, denaturoiva aine, hajuste), Parfum (Hajuste), Sodium Chloride (Natriumkloridi, hajua peittävä aine, viskositeetinsäätäjä), Damascena (Rose) Flower Water (Ruusuvesi), Sodium Benzoate (Säilöntäaine), Potassium Sorbate (Säilöntäaine), Citric Acid (Sitruunahappo, hajua peittävä, puskuroiva aine, kelatoiva aine), Linalool (Hajuste), Limonene (Hajuste, liuotin)

Tätä  saippuaa voin vain suositella testaamaan. Mukavaa vaihtelua muutenkin puhdistusrutiineihin kun käytössä on pullon sijaan palasaippua.

Palasaippuoissa on toki omat epäkäytännölliset puolensa. Ne keräävät helposti itseensä likaa ja pölyä ja pilaantuvat jos niitä säilyttää väärin. Siksi oikeanlainen, pohjasta rei'itetty saippualautanen jossa on urat, on välttämätön. Saippua lepää urien päällä ja alla pääsee kiertämään ilma, joten saippua pääsee kuivumaan käyttöjen välissä. Mutta varmaan LUSH:in ja kumppaneiden Suomeen(kin) tuoma taanoinen palasaippuavillitys ihon- ja hiustenhoidossa on tuonut mukanaan kosmetiikkafriikkejen kotiin saippualautasia.

Kuvassa näkyvä posliininen yksilö on IKEA:sta. Se on osa settiä, johon kuuluu myös kaksi hammasmukia sekä kannellinen purkki ja pumppupullo. Tykkään näiden kuvioinnista, niissä on kivaa vanhanaikaista henkeä. Yhtenäinen sisustus kylpyhuoneessa näyttää mukavalta vaikka oma kylpyhuoneeni on muuten aivan susiruma. Vuoden -84 ruskeat muovimatot ja niinedespäin.

PS. Saippua pakkauksineen on täysin biohajoava ja osoitteesta herbina.fi löytää tarkemmat kierrätysohjeet!

Minä ja mun mutsi

Eipä ole meillä omena kauas puusta pudonnut. Totesin tämän jälleen kerran eilen, kun seisoin äidin kanssa hänen kypyhuoneensa peilikaapilla tutkien hänen valtaisaa kokoelmaansa hajuvesinäytteitä, kokonaisia hajuvesiä, kynsilakkoja, huulikiiltoja ja -punia... Tuoksuttelimme aivan täpinöissämme uutushajuvesien näytteitä ja vertailimme Cliniquen minihuulikiiltoja, joita äiti oli juuri ostanut pakkauksen. (Hän antoi niistä yhden minulle ja kuinka voi pieni ihminen ilahtua niin suuresti niin pienestä asiasta. Rakastan Cliniquen huulikiiltoja, ja postailen lisää siitä aiheesta myöhemmin.) 

Kumpikin rakastaa kosmetiikkaa eikä reippaasti yli kymmenen ripsivärin omistaminen ole mikään juttu. Kosmetiikassa kumpikin satsaamme kuitenkin myös laatuun mutta kuin pienet hamsterit, jotenkin vain niitä ihastuttavia pieniä purtiolita ja putkiloita kertyy pesäkoloon. Liikaa. Onneksi meillä on useissa asioissa samankaltainen maku, joten vaihtelemme ja annamme toisillemme kosmetiikkaa. Mutta meissä on myös eroja, kun asiaa tarkemmin jää pohtimaan. Vaikka kumpikin suhtautuu kosmetiikkaan suurella rakkaudella. Meillä on samankaltainen hajuvesimaku ja hajuvesihyllyissämme on paljon samoja pulloja, mm Armanin Diamonds ja Nina Riccin Ricci Ricci. Lapsuudesta ja äidistä minua edelleen muistuttaa Nina Riccin L'air Du Temps, äiti käytti sitä aina. Pullo oli minusta kyyhkysineen niin kaunis.

Äiti osti minulle ensimmäiset meikkini ja opetti käyttämään niitä kun olin ehkä 11 -vuotias. Sain Lumenen ripsivärin sekä oliivinvärisen rajauskynän. Ne olivat merkkitapahtuma, enää ei tarvinnut hiipiä salaa äidin meikkipussille ja pestä naamaa kiireellä ennenkuin äiti tulee töistä kotiin. Sille tielle jäätiin.

Mutta niitä eroja on, pahin on ihonhoito. Tämä on asia josta jaksan nalkuttaa kohta 48 -vuotiaalle äidilleni jatkuvasti ja ostella sekä kantaa lahjaksi hänelle sopivampia tuotteita. Äitini poistaa meikit käsisaippualla. KÄSISAIPPUALLA. Olen ostanut hänelle useamman kerran paremmin tarkoitukseen toimivaa putsaria, viimeksi Herbinan MarjaSpa -emulsiota ja aina käydessäni äidillä asetan sen sen riivatun saippuapullon viereen. Perusteet tälle käsisaippua -asialle ovat vain pinttynyt tapa nuoruudesta sekä se, että sitä on muka helpompi annostella sekä saippua poistaa meikin nopeammin. Olen jo jotenkin onnistunut lobbaamaan äidin pois tästä, mutta kyllä hän kuulemma edelleen retkahtelee. Mutta ilokseni huomasin hänellä myös meikinpoistoliinoja, joten jotain edistystä on tapahtunut. Käsisaippua on tarkoitettu lian poistamiseen käsistä. Se  hei myös kuivattaa naamaa niin, että pesun jälkeen hän rasvaa kasvonsa sillä kaikkein rasvaisimmalla Bellavitalla, joka taitaa olla ainoa käytössä oleva "kasvo"voide hänellä. Tämä asia on aiheuttanut ihmettelyä ja kauhistelua myös hänen työkaveridensa kesken. Kukaan ei käsitä tätä käsisaippuapinttymää. Olen useasti naputtanut, että jos hän ei rääkkäisi kasvojaan saippualla, ei naama myöskään kuivuisi niin hirveästi. Ja äiti myönsi, että "iho tuntuu ihan erilaiselta emulsiolla pesun jälkeen, mutta jotenkin se vaan on hitaampaa ja käsisaippua on niin kätevä." No, Bellavita on varmasti tarpeen. Eli siinä missä minulla on kaappi täynnä voiteita joka lähtöön, samoin puhdistusaineita ja kasvovesiä, menee äiti 1-3 tuotteella. Tässä olemme erilaisia, sillä minä hoidan ja hoivaan kasvojani tunnollisesti ja tarkasti. Onneksi pelottelut kuivan ihon nopeammasta rypistymisestä ovat hieman jääneet itämään!

Toinen asia missä eroamme on tapa meikata. Äiti ei käytä luomivärejä, hänelle silmämeikki tarkoittaa mustaa rajausta sisäluomella ja toisinaan myös yläluomella sekä  ripsiväriä. Hän taitaa omistaa yhden ainoan luomivärin joka pölyyntyy kaapin nurkassa kun taas kaappi tursuaa kajaleita, rajauskyniä ja ripsivärejä.  Minä taas käytän luomivärejä paljon. Äiti on meikannut samalla tavalla silmänsä aina. 80 -luvulla rajausten ja ripsien väri on saattanut olla myös sininen tai vihreä, mutta suurimman osan ajasta kumpikin on pysynyt mustana. Huulipunaa ja -kiiltoa taas käytämme kumpikin. Molemmat vähintään punaavat/kiillottavat huulensa astuessaan ovesta ulos vaikka muuta meikkiä ei olisi. Tässäkin on ero. Missä minä suosin nudeja, korallisia ja kirkkaanpunaisia huulimeikkejä luottaa äiti malvaan, fuksiaan ja violettiin. Ja nimenomaan helmiäisiin sellaisiin, matta ei ole hänen juttunsa.

Kolmas merkittävä erilaisuus on rusketus. Äiti on auringonpalvoja pahimmasta päästä ja minä taas pysyttelen korkean suojakertoimen kanssa varjossa. Naureskelemme usein kun vertailemme ihojemme väriä, minä näytän kummitukselta aina paahtuneen äitini vieressä. Ja kuten näissä asioissa on tapana, kumpikaan ei ymmärrä toisen motiivia. Minä saarnaan melanoomasta ja pigmenttiläiskistä, äiti väittää että kalpeus näyttää sairaalta.

Kynnet ovat kummallekin jo pakkomiellettä hipova asia. Ainoana erona on, että minulla on omat pitkät kynnet ja äidillä taas kuukausittain vaihtuvat, huikeat rakennekynnet. Viimeksi hän otti UV -valossa hohtavat. :D Minä siis joudun näkemään enemmän vaivaa kynsieni ulkonäön eteen, lakkaamaan ja viilaamaan ja öljyämään kun taas äiti istahtaa kerran kuussa kynsitaiteilijan penkille.

Toinen merkittävästi yhdistävä seikka on hiukset. Niiden pitää olla suuret. Mitä valtavampi, sen parempi. Kumpikin kammoa päätä myötäilevää kampausta ja suurkuluttaa tyvikohotusaineita ja hiuslakkaa ja tupeerauskampa viuhuu kummallakin. Myös 20 -vuotias pikkusiskoni, joka muuten on ulkonäkönsä ja kosmetiikan suhteen hieman meitä kahta huolettomampi, tuperaa hiuksensa isoiksi. Hiusten pitää aina olla kohdillaan ja oikean väriset. Äiti suosii hiuksissaan vaaleita raitoja vaalenruskella pohjalla eli hyvin hillittyä sävyä kun taas itse kallistun punaisen eri kirjoihin. Kummallakin on otsatukka, minulla suora, sileä ja skarppi, äidillä taas pöyheä. Hiusten pituuskin on aikalailla sama, minun hiukseni ovat hieman yli hartioiden, äidin taas juuri ja juuri hartioille. Hiuksista pidetään myös hyvää huolta. Äiti käy kampaajalla kerran kuussa, minä olen käynyt kampaajalla viimeksi 10 vuotta sitten ja leikannut itse hiukseni.

Meitä yhdistävät myös korut. Mutta nekin eri tavalla. Äidillä on "vakiokorut" aina päällä, kultaa kullan perään . Paksut klassiset käädyt ja medaljonki kaulassa, ranteissa, sormissa ja korvissa kiiltävät karaatit ja kivet. Äiti rakastaa kimallusta. Itse taas vaihtelen koruja asun mukaan ja suurin osa on halpaa rihkamaa. Ainoa pysyvä koru minulla on nenässä killuva musta titaanirengas. Ja niin, tatuoinnit. Äidilläkin on tatuointi ja hän suunnittelee ottavansa vielä ainakin yhden.

Kaksi naista, reilut 170cm pituutta ja painoakin suunnilleen saman verran. Ikäeroa 24 vuotta. Me olemme hyvin saman näköisiä, jopa huomiotaherättävän samannäköisiä. Tummanruskeat silmät ja korkeat poskipäät erottuvat edukseen kummankin kasvoista. Kulmakarvat ovat äidillä luonnostaan tuuheat ja tummat eikä hän pahemmin trimmaa niitä. Minun kulmani ovat vaaleammat ja harvemmat, meikkaan ja muotoilen ne skarpimmiksi.

Eroja siis on, vaikka samankaltaisuus on jopa hassua joissakin asioissa. Kosmetiikkahamstereita omine pinttyneineen tapoineen. Äiti on ihana ihminen, yhtä turhamainen ja jääräpäinen kuin minäkin. Kun äidille tulee pulma liittyen ulkonäköön, hän soittaa minulle. Usein myös kysyy tuotesuosituksia. Viimeisin tuote, jota suosittelin kokeilemaan on kuivashampoo. Nyt se on vakiokäytössä.

Äitienpäivä tulee pian ja ensin ajattelin säästää tämän postauksen sinne. Sitten totesin, että ei, jokainen päivä on äitienpäivä. Inhoan pohjimmiltani noita teennäisiä juhlapyhiä. Äitejä, ainakin minun, sietää juhlia joka päivä. Minun kaunis, nuorekas ja pippurinen äitini on vaan huippu.

Kuvat on lainattu tähän postaukseen we heart it -sivulta.





Millaisia kosmetiikankäyttäjiä teidän äitinne ovat? Onko muiden äideillä vastaavia kieroutumia kosmetiikan kanssa kuin tuo minun äitini käsisaippuajuttu?