Tämä Yves Rocherin Arnica Essentiel Precious Hand and Nail Oil on pelastanut kynteni, olen tehnyt kotona suursiuvousta ja ne ovat usein kynsien tuho. Mutta kun olen tunnollisesti hieronut tätä rääkättyihin kynsi (ja käsi) parkoihini, ovat ne kestäneet vahvana kovaakin lutraamista, kemikaaleja ja muuta rasitusta. Tämä ei ole edes kallista, oli tarjouksella jokusen euron eikä alkuperäinenkään hinta pilviä hiponut.
Pullo on kooltaa 100ml ja uskomattoman riittoisaa, pieni tippa riittää kummallekin kädelle. Tämä on uskomattoman ihanaa tavaraa, tuoksuukin kivalta.
Pullo on kooltaa 100ml ja uskomattoman riittoisaa, pieni tippa riittää kummallekin kädelle. Tämä on uskomattoman ihanaa tavaraa, tuoksuukin kivalta.
Tämä oli tälläinen pikapäivitys kännykällä, olen ollut aivan hullun kiireinen ja sotkenut kirkkaan keltaisella fillarillani ympäri kaupunkia helmat hulmuten joka päivä ja kotiin päästyäni olen vain maannut ja toljottanut aivottomia elokuvia.
Tänään minulla oli lääkäriaika ja juuri kun pääsin pyöräkellarista ulos, taivas päätti revetä ja vettä tuli kuin Esterin ...sieltä. Oli todella mukavaa istua lääkärin penkkiin likomärkänä, onneksi nahkaiset laukkuni ja kenkäni selvisivät myös hengissä. Mutta oli sekin kokemus, ja tähän liittyy vielä yksi aika koominen juttu. Kun istuin kuin uitettuna lääkärin odotustilassa alkoi radiosta soimaan CCR:n Have you ever see the rain? - biisi. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa siinä puristellessani neuleatakistani vettä ja vesipisaroiden putoillessa hiuksista kasvoilleni.
Ei ollut minun päivä tämä, sillä kun ajelin kotiinpäin poikettuani välissä ystävälläni, alkoi taas sataa kaatamalla. Olin juuri ehtinyt kuivua ystävällä kahvitellessani ja kotiin raahusti kuin uimassa käynyt tyttö.
Toivottavasti en saa flunssaa.
Tänään minulla oli lääkäriaika ja juuri kun pääsin pyöräkellarista ulos, taivas päätti revetä ja vettä tuli kuin Esterin ...sieltä. Oli todella mukavaa istua lääkärin penkkiin likomärkänä, onneksi nahkaiset laukkuni ja kenkäni selvisivät myös hengissä. Mutta oli sekin kokemus, ja tähän liittyy vielä yksi aika koominen juttu. Kun istuin kuin uitettuna lääkärin odotustilassa alkoi radiosta soimaan CCR:n Have you ever see the rain? - biisi. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa siinä puristellessani neuleatakistani vettä ja vesipisaroiden putoillessa hiuksista kasvoilleni.
Ei ollut minun päivä tämä, sillä kun ajelin kotiinpäin poikettuani välissä ystävälläni, alkoi taas sataa kaatamalla. Olin juuri ehtinyt kuivua ystävällä kahvitellessani ja kotiin raahusti kuin uimassa käynyt tyttö.
Toivottavasti en saa flunssaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Nyt on teidän vuoronne kommentoida, keskustella, antaa palautetta, toivoa, ehdottaa ja kritisoida! Sana on vapaa.