Hei!

Hiljaiselo saattaa jatkua vielä hetken, sillä elämässäni tapahtuu suuria muutoksia ja ajatukset ovat aivan muualla. Mutta heti kun saan asiat järjestykseen palaan blogin pariin.

Kyselyn yhteenveto

Kiva että vastailitte näin mukavasti kyselyyn. 

Kyselystä kävi ilmi, että ehdottomasti eniten toivottiin meikkijuttuja sekä tutorialeja. (63%)  Niitä tulette siis jatkossa saamaan lisää. Rakas vanha, uskollinen kameranikin on jälleen kunnossa joten on mahdollista ottaa oikeasti hyvälaatuista kuvaa.

Toiseksi eniten blogiin toivottiin vaate- sekä asustejuttuja. (42%) Toteutan näitäkin mielelläni, mutta tylsistytte kuoliaaksi jos kauheasti alan täällä vaatteitani esittelemään. "Musta mekko, musta hame, musta mekko, mustat shortsit, musta mekko..." Asusteiden kanssa sentään olen kekseliäämpi.

Kolmanneksi eniten teitä kiinnostaa tatuoinnit ja lävistykset. (36%).  Myös tämä aihe siis tulee enemmän jatkossa täällä esille. Itseasiassa työn alla on postaus lävistys- ja tatuointihistoriastani. 

Blogiin toivottiin myös aika tasaisin luvuin lisää lifestyle-juttuja, minun henkilökohtaisia näkemyksiäni maailman menosta, kulttuuria ja niitä kissoja. Muutaman mielestä juuri näin on hyvä. 

Krisse kiittää, kumartaa ja jatkaa postausten naputtelua. Spesifisempiä postaustoiveita/aiheita saa edelleen esittää.

kuva täältä

PS. Bannerissa on uusi kysymys, koska olen niin tuhottoman utelias!

Hullu ämmä!

Kerron täällä loppupeleissä aika vähän itsestäni.

Minä tajusin tänään itsestäni erään hassun asian. Ja sitten jäin miettimään, miksi en siitä syystä jakaisi tännekin enemmän itsestäni. Itselleni minä tätä blogiakin loppuviimeksi kirjoitan.

Tajusin että en ole enää ujo. Olin nuorempana hirveä tuppisuu ja vihasin sosiaalisia tilanteita. Koska minusta tuli juuri sellainen small talk -ihminen, joita ennen karsastin?

Tänään kävelyllä Sorsapuistossa jämähdin tuikituntemattomien Afganistanista muuttaneiden miesten seuraan syömään mandariineja ja rupattelemaan niitä näitä. En ole niin naiivi, ettenkö tajuaisi miksi he pyysivät minut seuraansa mutta minusta on mukavaa jutella ihmisten kanssa, etenkin tuntemattomien ja etenkin jos heidän kulttuuritaustansa eroaa omastani. Vedän tarkat rajat edelleen, en avaudu (ainakaan selvinpäin, pienet kuoharihuurut on sitten asia erikseen) henkilökohtaisista asioistani vaikka muut omistaan puhuisivatkin. Eli olen juurikin sellainen rasittava social butterfly, jumiudun aina suustani kiinni olin missä tahansa, niinkin pahasti että seuralaisillani menee hermot koska minua saa aina odottaa.

Sorsapuistokävelyyn oli myös syy. Ja se oli tyhjät pullot. Olen ollut melkoinen pullomummo viimeisinä viikkoina, sillä rahat ovat tiukalla ja niistä saa helppoa rahaa kesäiltaisin. Nämäkin afganistanilaismiehet antoivat minulle tölkkejään vaikka kuinka.

Lauantaina olin Koskipuistossa. Join olutta ja keräilin tölkkejä, odotin Timoa saapuvaksi. Meni ehkä viisi minuuttia, kun jo löysin seuraa. Albaanialaisen ja karibialaisen kaverin, joiden seuraan jämähdin pariksi tunniksi. Tuosta noin vaan, jäin hengailemaan ja juomaan kaljaa. Tajusin, että olen ollut tälläinen jo muutaman vuoden. Minä en ole voinut kuvailla itseäni ujoksi vuosiin vaikka olenkin vielä viime vuonna niin luultavasti tehnyt jos luonteenpiirteitä on kysytty.

Juurikin kun palasin seikkailultani Sorsapuistosta, jonka piti olla vartin reissu ja se venähti reiluksi tunniksi, kotiin, pudisteli Timo päätään. Hän tulee kotiin, minua ei ole missään. Laukku, puhelin, kaikki kotona. Minulla oli mukanani vain kotiavaimet. Hän väitti, että minua täytyy toisinaan hieman ohjastaa, muuten ei tule mistään mitään. Ehkä se on totta. Ehkä olisin vieläkin pahempi villivarsa jos joku ei joskus hieman kiristäisi ohjia.

Minusta on tullut myös spontaani. Ennen olin todella varautunut ja harkitseva tyttö, miten minusta tulikaan tälläinen huithapeli. Kun mieleeni juolahtaa jokin ajatus, toteutan sen heti. Oli kyse tatuoinnista, huonekalujen järjestyksestä tai vaikka hiusten värin totaalisesta muuttamisesta, en aikaile hetkeäkään vaan toimin tuulen nopeudella.

Kaverini kysyi minua jokin aika sitten bändinsä promoottoriksi ja "manageriksi", en miettinyt sekuntiakaan vaan lupasin järjestää heille keikan kesän aikana Tampereelle. (Kyseessä on ulkopaikkakuntalainen, porilainen bändi Musta Oksennus että jos täällä on noisecorediggareita niin KLIK)

Päätin aikoinaan muuttaa Pyynikiltä Tammelaan. Katsoin saman päivän aikana asunnon, soitin vuokraisännälle ja sovin näytön parin päivän päähän. Siitä parin päivän päästä nimet oli papereissa. Neljä vuotta on tässä viihdytty. Minua kuvaa myös hyvin tapani muuttaa. Olen tottunut muuttaja ja tämäkin asunto oli saman päivän aikana täydessä kalustuksessa, pari vaatelaatikkoa jäi seuraavaan päivään vaikka tavaraa oli ja on paljon.

Miten nyt kuvailisin itseäni kolmella adjektiivilla? Vanha Krisse olisi sanonut ujo, pohdiskeleva ja huolehtivainen. Nykyinen Krisse sanoo että sosiaalinen, pohdiskeleva ja huolehtivainen. Vähän on vain muuttunut, itse pidän enemmän nykyyisestä itsestäni, se Krisse joka istui pinkki tukka päässä seinän koristeena ja yritti epätoivoisesti sulautua siihen, on toivottavasti mennyt menojaan.

Mieleeni jäi kaihertamaan kun yksi tämän päiväisistä seuralaisistani sanoi minun olevan epätyypillinen suomalainen, koska "puhun ja olen seurallinen sekä mukava." Onko se sitten muka niin että suomalaiset on niin tuppisuista porukkaa? En tiedä. Oma lähipiirini on kovaääninen, minä olen sieltä hiljaisemmasta päästä.

Ainakin olin.

Aika usein tuttavien suusta kuulee: "******** hullu ämmä!"

Itsesuojeluvaisto on seuraava kehityksen kohde.

Sain tänään muuten valtavan lastin kosmetiikkaa, palataanpa siihen myöhemmin ja myös yhteenvetoon kyselystä.

Mitä teille kuuluu?

Salainen pakkomielle

Anteeksi, tuntuu että tästä on tulossa kohta täysin hajuvesiblogi.


Mutta tästä kultakimpaleesta minun pitää teille muutama sananen virkata. Myös tämä saapui hoiviini täysin sattumalta ja aivan sokkona. Tämä lykättiin minulle saatesanoin "Käytä sitten vaikka vessanraikastimena."

En kyllä käytä. Minä en suoraan sanottuna ole koskaan ollut Calvin Kleinin tuoksujen ystävä, ne ovat jotenkin niin latteita omaan makuuni ja One kummittelee edelleen ylä-astemuistoissa. Jokunen ihan kiva miestentuoksu merkillä on, mutta siihen se on jäänyt. Calvin Kleinin tuoksut ovat mielikuvissani aina vetisiä sitrustuoksuja, jotka sopivat kenelle vaan ja mihin vaan. Olen mieltänyt ne jotenkin persoonattomiksi. Poikkeuksen ajatuksiini on kyllä tehnyt ystävättäreni, joka on varmasti koko ikänsä käyttänyt Onea ja ensimmäisenä tuoksua jossain haistaessani mietin onko ystävättäreni jossakin lähistöllä. Se on hänen signature -tuoksunsa ja pakko myöntää, että hänellä se toimii. Jos kyseinen ystävätär lukee tätä kirjoitusta joskus, hän kyllä tunnistaa tästä itsensä. :D


Mutta oikeaan asiaan, eli kyseenomaiseen pulloon. Secret Obsession, salainen pakkomielle. Kun ensimmäisen kerran suihkautin tuoksua ranteeseeni, eivät odotukset olleet korkealla. Odotin jotakin vetistä versiota Diorin Poisonista tai jotain siihen suuntaan.

Yllätyin kuitenkin aika iloisesti, sillä ranteellani tuoksuikin hyvin vahva ja täyteläinen tuoksu joka ensimmäisenä toi mieleeni vahvan rommikolan ja kookoksen tuoksuisen aurinkovoiteen makoillessa etelän lämmössä uima-altaan reunalla. Tuoksu on lämmin ja jopa aika seksikäs.

Ja mitä tuoksu oikeasti pitää sisällään?

Ensituoksussa luumua, muskottipähkinää ja ruusua. Keskivaiheilla taas jasmiinia sekä tuberoosaa ja sydäntuoksuna vanilijaa, santelia ja amberia.

Se on varmasti juurikin tuo muskottipähkinä, joka tuoksuun tuo sen tietyn täyteläisyyden ja lämmön. Mutta haistan tässä aivan selvästi sen rommin.

Upeaakin upeamma Eva Mendesin tähdittämä mainos myös herätti kalabaliikkia ja joutui jopa sensuurin kouriin liian  voimakkaan seksuaalisuutensa vuoksi.

Taas kerran jouduin nielemään ennakkoluuloni. Calvin Klein valmistaa sittenkin myös minun makuuni sopivia tuoksuja. Heiltä löytyykin oikeasti ainakin yksi naisellinen, lämmin ja persoonallinen sekä klassinen tuoksu. Merkki ei olekkaan vain pelkkää sitrusta, vettä ja androgyyniyttä, joka ei sitten ole lainkaan minun juttuni vaikka en muuten merkin tuoksujen suosiota ihmettele. Upeaa. Vastedes saatan pysähtyä nuuhkimaan muitakin merkin tuoksuja enkä vain kävele nokka pystyssä ohitse kohti Christian Diorin ständiä. Minua kiinnostaa myös kovasti merkin uudet Shock! -tuoksut, sillä naisten versiota on verrattu mm. ikisuosikkiini, Miss Dior Chérieen. Kummankin version pullo nyt on ihan susiruma, mutta pakko sitä varmaan on käydä haisuttelemassa ihan lähiaikoina. Ei tässä muu nyt auta. Miestenkin versiota on kauheasti kehuttu, joten sekin pitää käydä nuuskimassa.

Mihin tätä voisi verrata? Jos pidät esimerkiksi yhdestä ikisuosikkituoksustani, Lolita Lempickan nimikkotuoksusta, juurikin siitä Diorin Poisonista, Chanelin Cocosta, Versacen Crystan Noirista tai Guerlainin Shalimarista, käyhän nuuhkimassa tätä.

Nössöille tämä tuoksu ei ole, tämä vaatii vahvan kantajan kuten muutkin yllämainitut. Tai ainakin vahvan asenteen.

YleXPop Tampere

Olin eilen tosiaan YleX -popissa joka järjestettiin ensimmäistä kertaa ikinä kotikaupungissani Tampereella. Ja meno oli aika huikea vaikka vettä satoikin vähän väliä. Vaikka vietin keikat eturivissä tai sen lieppeillä oksennukselta haisevien humalaisten, minua 10 vuotta nuorempien teinejen seassa, ei haitannut yhtään.

Jokainen bändi oli superhyvä. Ainoastaan Elokuuta en jäänyt katsomaan vaan heidän keikkansa ajaksi livahdin muualle, sinällään kyllä kiva bändi ja kansanmusiikki on hieno laji, mutta heidän kohdallaan siitä on tehty liian poppia, minun mielestäni. Sensijaan Paleface oli niin hyvä että oksat pois, samoin Happoradio, joka ei koskaan ole ollut ihan suosikkibändejäni mutta joiden yksittäisiä biisejä olen diggaillut, sai minut nyt vakuutettua että kyseessä todella on mainio rokkibändi.

No, Paleface taas on ollut suosikkejani varmaan kohta kymmenen vuotta ja hänen uusi suomenkielinen materiaalinsa iskee kyllä ja kovaa. Ja harmittaa aivan pirusti että kamerasta loppui akut ennen hänen keikkaansa. Toisaalta siinä rytäkässä ehkä olikin parempi, että kamera oli turvallisesti laukussa.

Mutta suurin syy lähteä tihkusateeseen Keskustorille ilmaiskonserttiin ja vielä koulujenloppupäivänä oli Pariisin Kevät. Olen rakastanut yhtyettä aivan alkuajoista asti ja en oikein osaa nyt päättää, onko se hyvä vai huono että he pääsevät nyt isommille areenoille ja kappaleet soivat valtavirtaradioissa. Tietenkin se on heille hyvä juttu, mutta supersuosio voi koitua hyvän bändin turmioksi. Etenkin, kun tämä oli niin kauan pienehkö indiebändi. No, se jää nähtäväksi ja toivottavasti poikien pää pysyy kylmänä. Ja seuraava levy on parempi kuin tuo viimeisin.

Mutta tässä kuvasaldoa Pariisin Kevään keikalta, ilmeeni itsestäni otetuissa kuvissa kertoo olennaisen. On
sen vaan hyvä bändi. En ole kuvissa oikein kauneimmillani, kiitos tihkusateen runteleman meikin ja hiukset. Vaikka kuvien perusteella voisi myös luulla, että pönötin vaan paikallani silmät mollollaan tai kuvasin, kyllä minä kuulkaan tanssin ja tanssinkin niin että :D

On kyllä soma poika tuo Arto Tuunela. Ja niin esiintyjänä kuin biisintekijänikin vertaansa vailla. Koko bändi on vertaansa vailla.

PS. Jos haluatte nähdä ekstaattisen ja rähjäisen kauneusbloggarin elementissään riehumassa räppi/rokkikeikalla eturivissä, se saattaa onnistua jos avaatte telkkarin tänään klo 22.30 ja käännätte kanavan kakkoselle.

PPS. Kun elokuvaversio menestysmusikaalista Vuonna 85 ilmestyy, saattaa sielläkin vilahtaa allekirjoittanut, samassa touhussa, riekkumassa Pepposen keikkayleisössä ;)

Musta serpentiinilammas

Tässä on hajuvesihyllyni musta lammas. Roberto Cavallin Serpentine EdP. Sain tämän ihmiseltä, kuka oli saanut tämän lahjaksi. Antaessaan tämän minulle hän sanoi: "Tää on sitten ihan karsee, mutta ota tää ja käytä jos käytät ja heitä roskiin jos et käytä."

Karsea? Roskiin? No way!

Ei todellakaan ole. Makuja on näköjään moneksi. Minä rakastuin tähän. Minulla ei ollut minkäänlaista ennakkokäsitystä Roberto Cavallin tuoksuista ja aloitin tuoksuttelun hyvin skeptisesti.  Pullo ei oikein ollut minuun vetoava ja saatesanat kaikuivat mielessäni. Odotin myrkyllistä tätituoksua. Sokkona saadut tuoksut ovat aina suuri riski.

Mutta tämähän on ihana. Aivan mielettömän ihana. Niin pehmeän kukkainen, vaikka pullon perusteella voisi odottaa jotakin puista ja tummaa, tämä on kepeän pehmeä ja makea, jopa  puuterinen. Eli juuri sellainen tuoksu, joita rakastan.

Itse haistan alkutuoksussa kukkia, kukkia ja kukkia. Makeita puutarhakukkia..

Virallisesti tämän alkutuoksussa vaikuttavat mangon kukat (!), Tahitin gardenia, mandariini ja artemisia. Nenäni ei siis ollut aivan väärässä. Sydäntahdeista löytyy frangipania, pippuria, tiare-kukkaa ja orvokinlehtiä. Pohjalta löytyy amberia, santelia ja tolubalsamia. (Anteeksi, minulla ei ole aineesta "Tolu Balsam" mitään käsitystä eikä myöskään Wikitionary auttanut minua, joten suomensin sen siksi vain suoraan, jos sillä on toinen suomennos olemassa, huikatkaa! )

Pullo on mielestäni aika ankea ja jopa ruma. S-  kirjaimen muotoinen "serpentiini" putelin kyljessä muistuttaa käärmettä ja tuo siten mieleeni vanhan lääkepullon. Pullon väri vain korostaa tätä vaikutelmaa. Pahvipakkaus sensijaan on todella kaunis. Mutta taas nähtiin, ettei pitä tuomita ulkonäön perusteella. Ei hajuvesiä eikä myöskään ihmisiä. Tällä oli siis jopa pieni moraalinen opetus, kjeh kjeh.

Tuoksu on mielestäni monikäyttöinen ja aika iätön. Kovin nuorelle henkilölle en tätä ostaisi, mutta superkukkaisista ja hyvin naisellisista tuoksuista pitävälle naiselle tämä voisi olla nappivalinta. Jos pitää esimerkiksi Diorin Addictista, Calvin Kleinin Euphoriasta, Dolce&Gabbanan The Onesta tai Guccin Guiltystä., voi tämä olla aivan täysiosuma.

Vaikka tuoksu on aika voimakas, olen käyttänyt tätä surutta päiväkäytössä. Ja se on toiminut todella hyvin siihen, vaikka moni tätä suosittelisi vain iltakäyttöön. Sydäntuoksussa oleva pippuri perinteistempien kukkien rinnalla tuo tähän juuri sopivasti edgeä niin että tämä on hyvin persoonallinen ja mielenkiintoinen valinta päivätuoksuksi. Toimistotöihin tämä voi olla liian voimakas, mutta ehkä sinnekin ihan pieni suihkaus ranteeseen voisi toimia.

Mutta nyt alan laittautumaan ja lähden YleX -poppiin joka ensimmäistä kertaa koskaa järjestetään täällä Tampereella. Menen ihan vain siksi, että siellä esiintyy Pariisin Kevät, joka on uransa alusta ollut yksi suosikkibändejäni. Toivottavasti tuo sade tuosta hellittää, vaikka että on sitä ennenkin sateessa ulkoilmakeikoilla festareilla rämmitty :D

Käykää ihmeessä tuoksuttelemassa tätä! 


Onko teillä negatiivisia tai positiivisia kokemuksia sokkona saaduista tuoksuista?

Anteeksi että vekslaan jatkuvasti ulkoasua, en ole koskaan siihen täysin tyytyväinen. Mutta tällä mennään toistaiseksi. Ainakin juuri nyt tämä miellyttää omaa silmääni!